Puiden lehdet kellertävät kauniisti ja osa lehdistä on myös tippunut jo maahan. Muodostaen aika upeita, värikkäitä lehtikasoja. Sadepisarat tippuvat maahan hiljalleen ja onhan maan pinnalle muodostunut myös pieniä vesilätäköitä.
Syksyllä luonto on oikeastaan aika mielettömän upean näköinen! Turhaan sitä tuli surkuteltua kesän loppumista, kun kerta syksylläkin on näin kaunista.
On suositeltavaa ihastella syksyistäkin luontoa. Ja väriloistoa, kun puiden lehdet niin kellertää kuin kai jopa punertaakin. On se kauniin näköistä.
Puiden lehdistä muistuu elävästi mieleeni Topeekan katu, jonka varrella Kauhajoen koulu sijaitsee. Koulu, jossa minäkin opiskelin vuodet 2005-2009 ja valmistuin tuon päätteeksi restonomiksi.
Tuo Topeekan katu oli myös kaunis näin syksyisin. Kadun varrella, kun oli runsaasti puita ja niiden lehdet olivat kauniita.
Kaiketi nostin Kauhajoen koulun juuri nyt blogikirjoituksessani esille, sillä eilen tuli kuluneeksi viisi vuotta tuossa koulussa tapahtuneesta ampumistragediasta.
Syksyllä 2008 siellä koulussa tapahtui jotain järkyttävää. Niin järkyttävää, että sitä on vaikea yhdellä ihmismielellä ymmärtää. Miksi maailmassa piti olla tuollaista pahuutta?
Eräänä tavallisena koulupäivänä koulussa tapahtui ampumistragedia, jossa sai surmansa moni täysin viaton ihminen. Moni nuori ihminen.
Kauhajoen koulusurmat eivät ikinä unohdu minunkaan mielestäni, vaikka en omaksi onnekseni koulussa tuona päivänä ollutkaan. Kauhajoella olin, mutta olin asunnollani vapaapäiväni vuoksi.
Mitä tällainen pahuus sitten kertoo elämästä?
Ainakin se kertoo sen, että me elämme täällä vain kerran ja elämämme voi päättyä meistä itsestämmekin huolimatta milloin tahansa.
Siksi kannattaa mielestäni elää hetkessä. Ja terveellä tavalla itsekkäästi. Muita huomioiden ja tarvittaessa auttaen, mutta on hyvä aikaa antaa myös aikaa itselleen ja tehdä elämästään mahdollisimman paljon sen näköistä, että se maistuu sinusta itsestäsi hyvältä.
Jos on mielessä vaikka jokin unelmatyö. Työ jota haluaa jonain päivänä päästä tekemään, niin sen eteen kannattaa opiskella ja tehdä töitä, vaikka koko muu maailma potkisi vastaan.
Jos haluaa päästä vaikka jonain päivänä YLEn Aamutv:n juontajaksi, niin mene ja yritä tehdä unelmastasi totta.
Mitä muuta Kauhajoen koulusurma voisi sitten opettaa? Se näytti sen, mihin kiusaaminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa.
Siksi kannattaa pyrkiä eroon liiallisesta itsekkyydestä ja välittää aidosti muista. Etenkin lähimmäisistään. Käyttäytyä muita kohtaan kohteliaasti ja huomaavaisesti.
Muista pitää välittää. Ketään ei saa jättää yksin ja ketään ei saa kiusata.
Ja mitä muuta muuten se Kauhajoen koulusurmatapaus tai äidin ja veljeni kuolemat voisi opettaa minulle. Ainakin sen, että ei täällä kannata ihan pienemmistä asioista valittaa. Kun voi jonain päivänä tapahtua jotain oikeasti vakavaakin.
Kyllä tämä elämä loppuen lopuksi hyvää on ja se on jo iso juttu, että saa elää ja hengittää. Ja viettää aikaa vielä kaiken kukkuraksi tärkeiden ihmisten kanssa.
Lopuksi totean meneväni huomenna jälleen töihin. Minun piti pitää koko syyskuu vapaata, mutta en ole ihan siihen pystynyt vaan olen välillä poikennut töissäkin.
Mielestäni on ihan kiva mennä taas huomennakin töihin. Etenkin sen vuoksi, että saan tekemistä tyhjiin päiviini ja saan viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa.
Ei tarvitse pelkästään seinille puhua. Niin kuin kotona. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!