Viltsu pressaksi!
Minun mielestäni on hyvä, että ihminen uskaltaa unelmoida. Jos unelmat ovat ihan järjellisiä, niin ne voivat muuttua tavoitteiksi ja tavoitteet lopulta teoiksi. Teoiksi, että saa tavoitteensa toteutettua.
Saavuttaisiko sitä edes mitään suurta koskaan, jos ei aluksi uskaltaisi haaveilla?
Haaveilla ensin siitä, mitä haluaisi tehdä tai saavuttaa. Sitten miettii, voisivatko haaveet olla toteutettavissa ja sitten jos voisivat olla, niin pistää töpinäksi ja toteuttaa haaveensa. Tai siinä vaiheessa jo tavoitteensa.
Unelmointi on tekojen alku ja juuri?
Ja kuinka paljon haaveet sitten rikastuttavatkaan jo pelkkinä unelmina elämää? Minunkin elämäni olisi varmaan ollut paljon köyhempää edellisten kolmen ja puolen vuoden aikana, mikäli en olisi jatkuvasti haaveillut toimittajan töistä.
Unelmat tuovat merkitystä elämään. Näiden syiden vuoksi on suositeltavaa unelmoida. Eikä koittaa olla liian tosikko. Unelmointi on ilmaista. Tärkeää on vain muistaa pitää jalat maan pinnalla silloinkin, kun unelmoi.
Vielä, kun meikäläinenkin tykkää ideoimisesta, visualisoimisesta ja unelmoimisesta. Visualisoimisesta eli siitä, että hahmottelee ja kuvittelee asioita mielessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!