Vielä tulevaisuutta

Se on ollut tänään maanantai ja minun syyslomani on nyt vietelty. Lomat on pidetty ja on aika lähteä viemään elämää jonnekin suuntaan. Toivottavasti eteenpäin.


Olen parina viime päivänä väläytellyt mahdollisuutta ruveta harrastamaan politiikkaa. Hakeutua jonkin puolueen listalle ja yletä siitä sitten mahdollisesti ylemmäs.


Ilman sen ihmeempiä kyseenalaistamisia, politiikka voisi joskus tulevaisuudessa ollakin mun juttuni. Suomi tulee kuitenkin jonain päivänä tarvitsemaan uusia vastuunkantajia ja johtajia, joten miksen minä voisi olla yksi heistä?


Jos johonkin poliittisiin tehtäviin haluaa joskus hamassa tulevaisuudessa, niin polun rakentaminen ja kokemuksen kartuttaminen poliittisista tehtävistä pitäisi varmaankin aloittaa viimeistään nyt. Ja poliittisten aineiden opiskelu.


On kyllä ymmärrettävä, että ministeriksi ei ihan noin vain kävellä, mutta ei niihin tehtäviin ainakaan sitten tulla koskaan menemään, jos ei edes rohkene jonain päivänä aloittaa etenemistään kohti Suomen poliittista huippua.


Ja voihan sitä ensin ihan vain harrastusmielessä ja huvin vuoksi liittyä jonkin puolueen riveihin ja katsoa kuinka hommat lähtevät skulaamaan. Ovatko nuo jutut minun juttuni vai eivät. Ei sitä heti tarvitse niin täpöllä ottaa.


Kannattaa huomioida, että myös Pekka Haavisto toimi ensin monet vuodet toimittajana, kunnes hänestä tuli politiikko.


Suurisieluisuus on ainakin hieno kyky ja se, että osaa maalata tulevaisuuttaan isommallakin pensselillä. Kunhan muistaa samalla myös pitää jalkansa tiukasti maan pinnassakin.


Tällä hetkellä mä olen kuitenkin työtön. Politiikkaa voin ruveta tekemään harrastuksenani, mutta pääpainon elämässäni on silti oltava työn haussa. Työtön tarvitsee työtä, yksinkertaista. Ja työn haun lisäksi minun on vietävä myös viestinnän opintojani eteenpäin.


Harrastettava toki myös muitakin juttuja, maattava sohvalla, pestävä pyykkejäni ja kaivella sukukalleuksiani. Siinähän sitä ohjelmaa tällaiselle nahjukselle.


Tulevaisuuteni on paljon pyörinyt mielessäni viime päivinä ja olen sitä paljon pohtinut. Varmaankin siksi, että nyt se lomani on tosiaan taas lusittu ja on aika alkaa jälleen elämään. Pistämään junaan vauhtia.


Kenties jonain päivänä tulen kirjoittamaan taas jostain muustakin kuin tulevaisuuteeni liittyvistä asioista. Se olisi kai tervettäkin ajatella jotain muutakin välillä kuin elämäänsä.



Vaikka, en nyt kyllä kovin terve muutenkaan ole.