perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pääsiäiset

Kirjoitin torstai-iltana blogiini hieman erikoisen tekstin, se johtui varmaan osin siitäkin että olin noihin aikoihin hieman paniikissa. Minulle tuli hengen ahdistus- kohtaus ja se aiheutti pienen paniikkitilankin.

Onneksi mistään sen vakavammasta ei kuitenkaan ollut kyse, päivystyksessäkin kävin tuon vuoksi ja asiat olivat sinänsä ihan ok. Tulehdusarvokin oli jo tippunut kuuteen.

Pahimmasta olen pääsemässä tämän keuhkokuumeeni kanssa yli, mutta saatan joutua vielä lepäilemään kuukaudenkin verran asunnossani. Enkä olisi tuolloin torstainakaan saanut lähteä kävelemään parin kilsan päähän kaupungille, se oli vähän liikaa.

Kirjoitin tuolloin torstai-iltana blogitekstiini siitä, että mielestäni eroan jollain tavalla muista ikäisistäni ihmisistä. Tai kaikkihan me tietenkin olemme erilaisia ja omia tapauksiamme. Kirjoitin tuolloin, että tunnun poikkeavan arvomaailmaltani monista muista. Ja se on luultavammin ihan totta.
Lukuisat vastoinkäymisenikin ovat opettaneet minulle, että elämässä tärkeimpiä asioita ovat terveys, muu hyvinvointi, lähimmäiset ja muut tärkeät ihmiset sekä elämä on monesti osoittanut myös sen, että tämä tarinamme ei ole päättymätön tarina kenelläkään vaan jokaisen omalle tarinalle tulee jossain vaiheessa päätepiste ja se päätepiste voi lopulta tulla kelle tahansa pahimmassa tapauksessa minä päivänä tahansa.

Silloin, kun minäkin sain tietää että sairastan keuhkokuumetta, niin yksi isoimmista kysymyksistäni oli heti, että kuolenko minäkin nyt? No en onneksi ole sentään kuolemassa vaan nyt parannetaan rauhassa jätkä kuntoon ja sitten lähdetään kohti uusia seikkailuja.

Ja nyt, kun arvoni ovat olleet tuollaiset ja olen suhtautunut elämään tuolla tavoin, niin se on tietenkin vaikuttanut siihenkin kuinka olen käyttäytynyt ja elänyt. Ja kuinka käyttäydyn ja elän tietenkin jatkossakin.

Olen viime vuosina ollut hieman valokeilassakin ja olen ollut hiukan hankalassa tilanteesssakin. Käyttäytymistäni ja elämistäni on varmaan jonkin verran seurattu ja moitittukin, mutta toisaalta olen tässä ohessa viettänyt tärkeitä nuoruusvuosiani ja näitä nuoruusvuosia meille ei ole annettu kuitenkaan hukattavaksi asti.

Ja sen takia, kun tarinamme ei ole päättymätön, niin siksi onkin mielestäni tärkeää käyttää se aika huolella ja fiksusti harkiten hyväksi. Ja mielestäni se käytetään fiksusti hyväksi siten, että elää kokemusten ja elämysten kautta. Koittaa saada ilon ja nautinnon irti joka hetkestä.

Saattaa kuullostaa hassulta, että tämän ikäinen jätkä kuuntelee Irwiniä, mutta minä kuuntelen. Ennen kaikkea Irwinin kappaleiden sanojen vuoksi, niissä on aika osuvia, paljon puhuvia ja viisaita sanoituksia joukossa.

Niin kuin näissä kahdessa kappaleessa: Esileikkiä ja Eletäänvaan vaikka piruuttain.

Hyvää pääsiäistä kaikille!


Mä nyt en oikein lopulta jaksanut duunata mitään ihmeempää pääsiäiseksi, mitä nyt parit kinderit kaappiin ostin. Ehkä sitten vappuna jaksaa jo lähteä vaikka jonnekin reissuun tms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!