Kirjoitin torstai-iltana blogiini hieman erikoisen tekstin, se
johtui varmaan osin siitäkin että olin noihin aikoihin hieman
paniikissa. Minulle tuli hengen ahdistus- kohtaus ja se aiheutti
pienen paniikkitilankin.
Onneksi mistään sen vakavammasta ei kuitenkaan ollut kyse,
päivystyksessäkin kävin tuon vuoksi ja asiat olivat sinänsä ihan
ok. Tulehdusarvokin oli jo tippunut kuuteen.
Pahimmasta olen pääsemässä tämän keuhkokuumeeni kanssa yli,
mutta saatan joutua vielä lepäilemään kuukaudenkin verran
asunnossani. Enkä olisi tuolloin torstainakaan saanut lähteä
kävelemään parin kilsan päähän kaupungille, se oli vähän
liikaa.
Kirjoitin tuolloin torstai-iltana blogitekstiini siitä, että
mielestäni eroan jollain tavalla muista ikäisistäni ihmisistä.
Tai kaikkihan me tietenkin olemme erilaisia ja omia tapauksiamme.
Kirjoitin tuolloin, että tunnun poikkeavan arvomaailmaltani monista
muista. Ja se on luultavammin ihan totta.
Lukuisat vastoinkäymisenikin ovat opettaneet minulle, että
elämässä tärkeimpiä asioita ovat terveys, muu hyvinvointi,
lähimmäiset ja muut tärkeät ihmiset sekä elämä on monesti
osoittanut myös sen, että tämä tarinamme ei ole päättymätön
tarina kenelläkään vaan jokaisen omalle tarinalle tulee jossain
vaiheessa päätepiste ja se päätepiste voi lopulta tulla kelle
tahansa pahimmassa tapauksessa minä päivänä tahansa.
Silloin, kun minäkin sain tietää että sairastan
keuhkokuumetta, niin yksi isoimmista kysymyksistäni oli heti, että
kuolenko minäkin nyt? No en onneksi ole sentään kuolemassa vaan
nyt parannetaan rauhassa jätkä kuntoon ja sitten lähdetään kohti
uusia seikkailuja.
Ja nyt, kun arvoni ovat olleet tuollaiset ja olen suhtautunut
elämään tuolla tavoin, niin se on tietenkin vaikuttanut siihenkin
kuinka olen käyttäytynyt ja elänyt. Ja kuinka käyttäydyn ja elän
tietenkin jatkossakin.
Olen viime vuosina ollut hieman valokeilassakin ja olen ollut
hiukan hankalassa tilanteesssakin. Käyttäytymistäni ja elämistäni
on varmaan jonkin verran seurattu ja moitittukin, mutta toisaalta
olen tässä ohessa viettänyt tärkeitä nuoruusvuosiani ja näitä
nuoruusvuosia meille ei ole annettu kuitenkaan hukattavaksi asti.
Ja sen takia, kun tarinamme ei ole päättymätön, niin siksi
onkin mielestäni tärkeää käyttää se aika huolella ja fiksusti
harkiten hyväksi. Ja mielestäni se käytetään fiksusti hyväksi
siten, että elää kokemusten ja elämysten kautta. Koittaa saada
ilon ja nautinnon irti joka hetkestä.
Saattaa kuullostaa hassulta, että tämän ikäinen jätkä
kuuntelee Irwiniä, mutta minä kuuntelen. Ennen kaikkea Irwinin
kappaleiden sanojen vuoksi, niissä on aika osuvia, paljon puhuvia ja
viisaita sanoituksia joukossa.
Niin kuin näissä kahdessa kappaleessa: Esileikkiä ja Eletäänvaan vaikka piruuttain.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Mä nyt en oikein lopulta jaksanut duunata mitään ihmeempää
pääsiäiseksi, mitä nyt parit kinderit kaappiin ostin. Ehkä
sitten vappuna jaksaa jo lähteä vaikka jonnekin reissuun tms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!