Pysähdys

Olen tänään ollut tasan kaksi viikkoa tämän keuhkokuumeeni kanssa täällä asunnossani. Olo on kuin olisi ollut jossain pommisuojassa piilossa muulta maailmalta, ei tässä kauheasti ihmisten ilmoilla ole tullut oltua ja tietenkin nyt mieli alkaa taas tekemään vaikka hiukan tuulettumaan.

On tämä tietenkin sellainen pysähdys ollut. Näinkin vakava sairaus iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja olet saanut sitä täällä yksinäsi parannella. Kaikki muut asiat ja ongelmat ovat käytännössä unohtuneet ja tilalle onkin tullut yht äkkiä vielä hiukan vakavammat asiat ja ongelmat.

Joskus asioita on kyllä tullut varmasti liioiteltuakin, niin kuin viime yönä täällä blogissa. Mutta kai se johtuu siitäkin, että on ollut hengenahdistuskohtauksia ja ne ovat aiheuttaneet osin paniikkiakin, kun et ole ihan varma saatko henkeä. Se on kamala tunne.

Pysähdys tämä on varmasti ollut, yllättäenkin. Mutta nyt alkaa olemaan sellainen fiilis, että kun tässä vielä ehkä viikon verran huilailee niin kohta on ainakin taas back to life ja voi alkaa taas miettimään hiukan arkisempia juttuja.

Tällaista tällä kertaa, varmaan eniten alkaa tekemään mieli taas sinne ulkoilmaan, ihmisten ilmoille.