Se oli varmasti vain sellainen hullun ihmisen päähän pisto. Se tapahtui joskus matkan varrella, viime vuoden keväällä aloin kirjoittamistaitoani oikein urakalla kehittämään ja sitten joskus matkan varrella ajatus ja tavoite kirkastui. Jos opin kirjoittamaan yhtä hyvin kuin mitä moni oikein kovista tekijöistä, niin tuleekohan musta yhtä fiksukin? Oikeastaan kyse oli siitäkin, että onnistunko sellain salakavalasti viemään kirjoitustasoni tälle tasolle kuin missä se nyt on. Näemmä onnistuin.

Ikuisena optimistina en ajatellut muuta kuin hemmetin hienoa mahdollisuutta, olihan tuota lähdettävä piruuttain kokeilemaan kun tuntui niin hienolta tavoitteelta. Nyt jälkikäteen olen huomannut, että tuohon olisi tainnut liittyä tukku uhkakuviakin. Noita uhkakuvia olisi kannattanut jo matkan varrella kanssa miettiä, mutta minä pirulainen olen niitä vasta nyt käynyt miettimään.

Olihan tuota ideaa ja aatosta lähdettävä kokeilemaan, sen verran erikoiselta ajatukselta ja ööh... hienolta ajatukselta se kuullosti. Nämä kovat tekijät kun tottelivat muun muassa nimiä Jukka Jalonen, Ria Kataja, Ilkka Heiskanen, Janne Virtanen, Pekka Haavisto, Jari Koskinen ja Tarja Filatov, Timo Lehkonen, Niko Kivelä ja Jukka Puotila sekä Ilari Johansson...

Heidän tekstejään olen tässä matkan varrella lukenut ja koittanut kehittää itseäni salaa eteenpäin kirjoittajana. Ja olen näemmä siinä itseni kehittämisessä myös onnistunut ja täytyy myös sanoa, että myös ajatustasolla se tuntuu vieneen minua eteenpäin. Osin jopa jo pelkään, että siinä on käynyt niin kuin arvelin, kun opin kirjoittamaan niin hyvin kuin monet huipputekijät niin yks kaks ja vaivihkaa minusta voi tulla melkein saman tason tekijä.

En tiedä miksi minä tein näin! Olen hullu, mielisairas ja varmasti jonain päivänä jonkun isotissisen blondin salarakaskin.

Ja nyt valitettavasti olen tainnut karata omalle levelilleni. Nyt pitäisi vain saada itsensä ensin kuntoon ja sitten alkaa miettimään mitä sitä tulevaisuudellaan tulee tekemään.

Valitettavasti optimisti näkee vain mahdollisuudet. Toisaalta, tuskin yhtä helposti olisin voinut opiskella ja kehittää itseäni tälle tasolle kuin kirjoittamalla. Korkeakouluopiskelut olisivat olleet vaikeammat, jo sisään pääsy noihin kouluihin olisi vaatinut melko urakan.