Olen lopettanut toimittajan harrastukseni tai johan se tapahtui jo aikapäiviä sitten. Joskus maalis-huhtikuussa, kirjoittelin sen kiitoskirjeeni sun muut rimpsut ja rompsut. En ole vain sisäistänyt vielä itsekään asiaa, kun menin sen jälkeen sairastumaan keuhkokuumeeseen ja siitä onkin sitten kestänyt puolisen toista kuukautta parantua normivoimiinsa.
Toimittajan harrastukseni oli hieno, mutta sitä kesti sen oman aikansa. Noin neljä lätkäkautta, nyt on kuitenkin tullut aika jossain vaiheessa lähteä uusien haasteiden perään. Oli varmasti mukana sitä Jatkoaika-henkisyyttäkin, mutta ei sitä sitten maailman tappiin asti riittänyt. Ja pumpulissa ei kannata elää, varmasti mukaan astui se fakta että en saanut harrastuksestani rahaa.
Toki, niinhän siinä on matkan varrella moni muukin harrastuksensa lopettanut. Nyt tuli minun vuoroni pakata kynät penaaliin.
Toisaalta, aloin varmaan leipääntymäänkin harrastukseeni. Siellä ei oikein ollut kovin montaa saman henkistä tyyppiä meitsin kanssa ja nyt lähden jossain vaiheessa katsomaan josko jostain löytyis taas sellainen paikka ja ilmapiiri jossa meikäläinenkin paremmin viihtyy.
Ehkä yksi syy leipääntyä harrastukseen oli myös sellainen liika suorittamisen ihannointi, en tiedä välillä siitä paikasta tuli vuosien varrella sellainen fiilis että se on hiukan "narsisistinen" paikka. Tietenkin siinä mestassa oli hemmetisti hyvääkin, mutta tuntui kun annoit sille paikalle pikkusormen niin se välillä uhkasi viedä koko käden.
En tiedä, mitä he oikeastaan enää nuuskivat meikäläisen asioita, johan mä olen painunut varmaan mäelle jo aikapäiviä sitten. Olihan siihen varmaan syynsä, yksi isoimmista varmaan se että lähdin uusien haasteiden perään. Kyllä varmaan joidenkin harrastuskavereiden kanssa tulee jatkossakin pidettyä silti yhteyttä, toivottavasti.
En tiedä, mä vain onnistuin kirjoittamaan itseni sieltä ulos ja mielestäni tein ihan fiksusti. Nyt minulla varmaan tulee olemaan edessä monia mahdollisuuksia. Siinähän sitä vuoden verran teksti- ja blogikaruselliani pyörittelin ja kehittelin itseäni ohessa. Ja koska kukaan ei millään tavalla hommiini puuttunut, niin lopputulos oli tämä.
Toisaalta, en tiedä olisiko minun sitten kannattanut puhua muille ihmisille tavoitteistani. Eilen valaisin lisää niitä tavotteita. Se projekti mihin ryhdyin kuullosti hauskalta, jännittävältä ja aika paljon mahdollistavalta, että sitä projektia halusin siinä sitten ryhtyä pyörittelemään.
Ja ainakin kun itse itseäni nyt arvioin, niin luultavammin olen onnistunut itseäni jonnin verran kehittämään. Sen mukaisesti kuinka arvelinkin kehittyväni.
Toki, uskon että nyt minulla voi olla edessäni sen verran isot mahdollisuudet, että ne voivat tuoda mukanaan myös jo riskejä. Siksi olisi voinut olla ihan hyvä puhua muille ihmisille ajoissa suunnitelmistani. No, optimisti ei tietenkään nähnyt silloin joskus kuin mahdollisuudet.
Niin kuin jo kerrottua, nyt tässä on tullut oltua puolisentoista kuukautta aika pahasti sairaana. Nyt tilanteeni rupeaa näyttämään hyvältä, valoisalta. Kuntoni rupeaa hiljalleen olemaan sitä samaa luokkaa kuin mitä se oli silloin joskus.
Minulla on suussa sinänsä ihan hyvä maku. En tiedä teinkö koskaan mitään sinällään väärin, en tehnyt mitään sääntöjen ja lakien vastaista ja Suomi on kuitenkin suhteellisen vapaa maa. Moni muu twiittaili, minä poika bloggailin ja kehittelin itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!