Kenestä maan kärkisentteri?

Olisiko hienoa päästä äänestämään Kokoomukselle puheenjohtajaa? Saattaisi se olla, sillä samalla vaaleissa äänestetään Suomelle pätkätyöläistä pääministerin pallille. Kyse ei ole siis mistä tahansa tehtävästä, vaan melko kovasta paikasta.

Kokoomuksen puheenjohtaja pääsee johtamaan maamme yhtä isoimmista, jos ei kenties isointa puoluetta ja samalla uusi puheenjohtaja saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, pj:stä tulisi myös maallemme väliaikainen pääministeri. Melko kova tontti siis, jos ei peräti maamme kovin tontti.

Jos minä saisin äänestää Kokoomukselle uutta puheenjohtajaa ja maallemme samalla uutta pääministeriä, niin valintani kohdistuisi luultavammin Aleksander Stubbiin tai Paula Risikkoon. Jan Vapaavuorta nyt en ainakaan äänestäisi, hän on antanut itsestään kyllä asiallisen, mutta melko happaman kuvan. Ainakin niissä muutamissa välähdyksissä, joissa minä olen päässyt herraa seuraamaan. Tuo happamuus pudottaisi Vapaavuoren minun äänestyslistaltani pois.

Kaipaan positiiviisuutta ja energisyyttä! Monessa muussakin paikassa, mutta mielestäni Suomen pääministeriltäkin olisi hyvä löytyä vankan osaamisen ja asiallisuuden lisäksi myös positiivista asennetta ja rempseää luonnetta. Aleksander Stubb ja Paula Risikko ovatkin tehneet minuun vaikutuksen myös luonteillaan. Ja ehkä äänestäisin sittenkin Stubbia, hän on mies ja tietojeni mukaan myös maratoonari...

Ei, korjataan nyt sen verran ettei jyrkimmät feministit ole suuttumassa, että Stubb on vaan Risikkoa varmemman oloisempi osaaja. Siinä olisi luultavammin hyvä mies Suomen pääministerin ja Kokoomuksen puheenjohtajan palleille. Sikälimikäli pääministerin on nyt tällä kertaa tultava Kokoomuksesta. Muussa tapauksessa voisin äänestää pääministeriä vallan toisesta puolueesta.

Positiiviisuutta. Säänkin voi luonnehtia kaiketi olevan joko positiivinen tai negatiivinen. Silloin harvoin, kun sattuu aurinko pilkahtelemaan taivaalla, niin sää on positiivinen ja nyt kun on hiukan harmaampaa niin sää on tietenkin negatiivinen.

Säällä on ihmeellisesti myös vaikutusta meihin ihmisiin, tai no ainakin minuun sillä on vaikutusta. Aurinkoinen sää piristää mieltä, mutta sateinen keli taas masentaa. Toisaalta, säällä on myös muunlaista vaikutusta. Aurinkoinen sää kyllä piristää mieltä, mutta siinä on se huono juttu että kovin aurinkoisella kelillä ei muuta houkuta tehdä kuin olla ulkona. Monet asiat saattavat jäädä rästiin.

Tällainen harmaampi ja sateisempi keli pistää olemaan taas sisätiloissa. Silloin on ainakin tarmoa keskittyä niihin ikäviin velvollisuuksiinkin. Monet asiat tulevat helpommin hoidetuksi sateisella kuin aurinkoisella säällä.

Säällä on vaikutusta, mutta ihan ykspuoleinen tuo vaikutus ei ole. Niin aurinkoisella kuin sateisella säällä on luultavammin sekä positiivista että negatiivistakin vaikutusta meihin ihmisiin.

Jos vain mahdollista asettaisin itselleni samanlaisen haasteen kuin tv-kokki Hans Välimäki, kesällä olen vain ulkona!

Aurinkoisella säällä varsinkin tekee mieli juoda myös sitä olutta. Minulla on tapana käydä silloin tällöin juomassa pubeissa muutaman tuopillisen verran olutta. En välttämättä ymmärrä niitä terveysintoilijoita, jotka on pienenkin olutmäärän nauttimisen jälkeen osoittelemassa sormella.

Oikeastihan pieni määrä olutta ei ole kaiketi haitaksi kuin vatsalle. Tippa ei tapa, jos tipasta ei tule tapa. Tai jos siinä tipassa ei satu olemaan jotain myrkytysaineita mukana.

Oikeastihan alkoholin käytön niin yhden vuorokauden kuin koko viikonkin riskirajat ovat yllättävänkin korkealla. Esimerkiksi aikuisen miehen yhden viikon alkoholin käytön riskiraja on peräti 24 annosta. Eli yli 16 tuoppia olutta saat nauttia viikossa, että olisi aihetta puhua terveysriskeistä. Eli aika paljon.