Jokainen meistä on jossain hyvä. Jokainen meistä on hyvä, joku
meistä on omasta mielestään jopa paras. Maailman paras. Jokaisella
meistä on myös vahvuuksia, nämä vahvuutensa kannattaa myös
tunnistaa ja niitä kannattaa lähteä rohkeasti kehittämään.
Minun yksi vahvuuksistani on ja on ollut kirjoitustaito. En
niinkään ole koskaan loistanut lätkätietämyksellä tai edes
ollut mikään järin suuri lätkäfriikki, mutta olen loistanut
kirjoittamisessa. Siksi joskus muinoin päätin rohkeasti myös
lähteä kehittämään kirjoitustaitoani.
Kehitin kirjoitustaitoani ainakin äskettäin päättyneen
helkkarin pitkän lätkäkauden ajan. Tai eihän se nyt kokonaan ole
vielä päättynyt, jossain Amerikassa pelataan vieläkin, mutta
sanotaan että melkein päättyneen lätkäkauden ajan.
Oli minulla hieno tavoitekin, kehittyä yhtä hyväksi
kirjoittajaksi kuin mitä ovat muun muassa monet ykkösrivin
politiikot, tähtiluokan näyttelijät, asiantuntijat ja vaikkapa
Suomen ensimmäisenä kotimaisena valmentajana MM-kultaan luotsannut
Jukka Jalonen. Kehittyä näin hyväksi ja katsoa mitä minulle
sitten tapahtuu, tuleeko minusta peräti yhtä fiksu kuin edellä
luettelemani henkilöt?
On minussa kehittymiseni myötä kyllä muutoksia tapahtunutkin,
niin päässä kuin jopa ulkonäössäkin. Ihan positiivisia. Tällä
hetkellä voisi todeta päätökseni olleen jos asiaa tarkastelee
vain minun omasta näkökulmastani, niin elämäni yksi viisaimpia
päätöksiä.
Pelkkää kirjoitustaitoa ylöspäin ja voin jonain päivänä
johtaa vaikka koko maatamme! No ei, malttiaan kannattaa varmaan
käyttää.
Jouduin tekemään päätökseni lähteä kehittämään
kirjoitustaitoani vain melko tulen arassa paikassa, päätökseni oli
varmaan rohkeakin, mutta olihan minun ajateltava omaa
tulevaisuuttanikin. Enkä nyt hautaankaan asti voinut roikkua niissä
piireissä joissa tuolloin olin mukana.
Näin tässä varmaan mahdollisuuteni. Jos saan kehitettyä
kirjoitustaitoani, niin se poikii minulle lisää mahdollisuuksia.
Jopa ehkä isojakin mahdollisuuksia jonain vuonna. Joskus hamassa
tulevaisuudessa. Tulevaisuuttaan on hyvä välillä miettiä, pohtia
ja rakentaa. Ei kannata elää vain laput silmillä.
Se oli rohkea, mutta ainakin tällä hetkellä uskon että ihan
fiksu päätös. Sitä en kyllä tiedä kuinka onnistuin edes
toteuttamaan kehittymisprojektini, ehkä siksi kun en puhunut asiasta
kenellekään ennen kuin nyt vasta. Kirjoitin ja kehityin vain.
Projektini tuntuu vain muita kohtaan epäreilulta, mutta kai tämän
sitten vain niin hyvänä mahdollisuutena, että halusin lähteä
toteuttamaan projektiani.
Jokaisella meillä on vahvuuksia. Mitä muuta hyötyä
vahvuuksistaan voi olla? Ainakin ajattelisin siten, että
vahvuuksiaan kannattaa pyrkiä myymään. Itseään kannattaa
markkinoida vahvuuksiensa kautta. ”Myy itseäsi” vahvuuksien
avulla työnantajille.
Minulla itselläni on tällä hetkellä työn haku meneillään.
Pari sijaisvuoroa tein alkuviikosta, mutta sen jälkeen olen
roikkunut taas työttömänä. Roikkunut työttömänä tämän
keskiviikko-päivän.
Töitä pitäisi jostain löytää. Joku fiksu voisi ehdottaa,
että koita ansaita rahaa kirjoitustaidollasi. Tietäisi vain, mistä
senkin urakan alottaisi. Työpaikkoja eri lehtien toimituksissa ei
juuri vapaana ole.
Pitäisi kirjoittaa juttuja ja muita tekstejä freelancerina, jos
sitä kautta tärppäisi ja saisi pari hunttia sukan varteensa. Mutta
freelancer-urankin aloittaminen tuntuu tällä hetkellä vaikealta.
Asiaan pitäisi perehtyä. On minulla jo lainattu asiaa varten
kirjoitettu opas, se pitäisi lukea läpi. Se voisi auttaa.
Aktiivisuus on kaiketi iso juttu. Pitää olla aktiivinen
työnhakumarkkinoilla. Seurata tarkkaan työnhakuilmoituksia ja hakea
vapaaksi tulleita työpaikkoja sekä soitella moniin eri
yrityksiinkin. Pitää olla halukkuutta löytää töitä, sitten voi
tärpätäkin. Tarmoa ja Intoa työn hakuun.
Sen ajan kun puolestani olen työttömänä niin aloitan päiväni
poikkeamalla kirjastoon. Siellä voin lukea ilmaiseksi tuoreimmat
aamulla julkaistut sanomalehdet. Siinä on fiksu ja kätevä palvelu,
sanomalehtiä ei tarvitse tilata kotiin, ei tarvitse maksaa kalliita
tilaushintoja ja kirjastoon on melko lyhyt matkakin.
Toiseksi tavakseni on tullut poikkeaminen Hämeenlinnan torille
juomaan aamuisin kupillinen kahvia. Sekin on ihan kiva tapa, pääsee
samalla myös katselemaan torin pöhinää ja vilinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!