Kylmä tuuli läpi pään

Tämän viikon keskiviikkona tuli kuluneeksi jo viisi vuotta äitini menehtymisestä. Äitini kuoli 13.7.2011. Aika on kulunut jälleen nopeasti, tuntuu nimittäin siltä että äitini olisi vasta hiljattain siunattu haudan lepoon. Todellisuudessa äitini menehtymisestä on kulunut jo melko pitkä aika, viisi vuotta.

Mitä on sitten noiden viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtumaan? Ainakin surun kanssa on oppinut hiljalleen elämään mutta kaipuu on yhä läsnä. Ja tietenkin on läsnä, en tule ikinä unohtamaan äitiäni ja yhdessä kokemiamme muistoja.

Muistan myös yhä elävästi sen päivän kun äitini oli viimeisiä kertojaan elävien kirjoissa ja äitini kuolinpäivän. Ehkä ne olivat niin dramaattisia päiviä että ovat siksi piirtyneet syvästi muistiini. Ne olivat raskaita aikoja.

Niitä aikoja kuvaa hyvin Sielut iskee tulta-kappaleen alkusanatkin: "Kylmä tuuli läpi pään, minä paikoilleni jään. Kohta taivas repeää. Sä päästit irti pommin, joka kaiken tuhoaa, maailmankuvaa muuttaa, polvilleen pudottaa."

Tuo laulussa mainittu pommi voisi olla isäni kertoma tieto äidin tilasta ja äidin menehtymisestä.

13.7 päivä on muutenkin raskas päivä, sillä tuona päivänä vuonna 2011 menehtyi äiti ja tasan vuosi sen jälkeen, tismalleen samana päivänä veljeni.

Tänään tulikin tippa melkein linssiin kun luin uudelleen tuolloin vuonna. 2012 kirjoittamani Facebook-päivitykseni: "En tule ikinä unohtamaan yhteisiä kinojamme, känni-iltojamme ja matsejamme ties minkä lajin parissa. Pidä äidillemme seuraa isoveli."

Menehtymiset ovat erittäin ikäviä asioita ja vielä kun joutuu luopumaan lähisukulaisistaan. Silloin pistää osin vihastuttamaankin tämä elämän kiertokulku.

Yhdestä asiasta äitini ainakin tykkäisi poikansa nykyisessä elämässä. Nimittäin siitä, että olen ollut jo yhdeksän kuukautta raittiina. Yhdeksän kuukautta raittiina on kulunut melko helposti, mitä nyt joskus  kesähelteillä on tehnyt huurteista mieli. Tosin raitista elämääni on auttanut ottamani antabus-lääkityskin.

Onko muuten täydellistä ihmistä? Jokainen meistä erehtyy joskus ja tekee virheitä. Virheisiin ei kannata suhtautua liian negatiivisesti, nehän kasvattavat meitä. Ihminen joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee mitään muutakaan.

Äitini hauta.