Aijai, kyllä nyt kutkuttaa. Ja mikä sitä kutkutusta aiheuttaa, on Liigapörssi. Tuo valmentajapeli joka tuo mukavasti lisäjännitystä jääkiekon seuraamiseen.
Harvoin on kuitenkaan allekirjoittaneen osakkeet olleet Liigapörssissä yhtä hyvällä mallilla kuin tässä nyt käynnissä olevalla pelijaksolla. Varmaan viimeksi joskus kymmenisen vuotta sitten, jolloin sijotuin kokonaiskisassa kuudenneksi jääden täpärästi palkintosijojen ulkopuolelle tai keväällä 1998 jolloin jäin pisteen päähän TOP sadasta.
Nyt paras kenttäni on sijalla 218 ja jännitystä on ilmassa. Suorastaan kutkuttelee, sillä tätä syksyn toista pelijaksoa on vielä yli puolet jäljellä ja mahdollisuudet on tietenkin yhä vain parantaakin sijoitustaan.
Tämän hetkinen sijoitukseni on 218 ja eroa kisan ykköseen ei ole kuin 78 pistettä. Kisan kymmenenteen eroa on puolestaan 45 pistettä ja TOP sadasta olen vain 14 pisteen päässä.
Ja nälkä tietenkin kasvaa syödessä. Aluksi olin tietenkin sitä mieltä, että olisi tarpeeksi hienoa jos tällä toisella pelijaksolla pystyisin lyömään syksyn ensimmäisen pelijakson parhaan sijoituksen, 1103 mutta nyt haaveilen ainakin jo sijoituksesta TOP sadan sakkiin.
Aijai, kyllä pistää jännittämään ja kämmen pohjia hikoiluttamaankin. Liigapörssi on parhaimmillaan hieno peli.
Ja edellinen kierros Liigapörssissä minulla sujui erinomaisesti. Yhden pelijakson yksittäinen pelikierros on siis sama kuin Liigan pelikierros.
Paras kenttäni keräsi viime kierroksella tehopisteet 2+6 eli yhteensä 76 Liigapörssi-pistettä ja nousi rankingissa 300 sijaa ylöspäin.
Tämä Liigapörssi on siitäkin hieno laji, että se tuo lohtua silloinkin kun oma suosikkijoukkue häviää. Niin kuin kävi nytkin. Hpk hävisi Tapparalle mutta lohtua iltaan toi Tapparan hyökkääjän Henrik Haapalan komea pistesaldo 1+3.
Mutta pelit on vielä kesken ja saa nähdä kuinka tämän managerin lopulta käy. Nyt ainakin kutkuttelee mukavalla tavalla. Kyllä jääkiekko on hieno laji.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!