Tekstiä rempan keskeltä

Kirjoittelen täältä remontin keskeltä. Nimittäin makuuhuoneeni on tällä hetkellä rempan kohteena ja se on pois käytöstä. Sänkynikin on siirretty remontin ajaksi olohuoneeseen ja nukun remontin ajan olohuoneen puolella.

Itse en luojan kiitos kuitenkaan joudu remonttia tekemään. Minulle sopivin paikka olisi se Mtv3:n Surkein nikkari-ohjelma. Täällä onkin remonttia tekemässä oikein remonttimiehet. Makuuhuoneeni remontista on kuulemma tulossa kuitenkin mittava.

Mitä sitten on tapahtunut? Miksi makuuhuoneeni on remppakunnossa? Naapuriasunnossa oli sattunut vesivahinkoja ja sieltä oli valunut aika paljon vettä minunkin asunnon puolelle. Kosteusongelmien takia sitten vissiin on minunkin makuuhuoneeni nyt remontoinnin alla.

Ihmettelin tässä taannoin yhtenä iltana sitä; miksi makuuhuoneeni lattialle oli valunut iso vesilätäkkö ja syy selvisi seuraavana aamuna. Naapuriasunnossa oli ollut vesivahinkoja ja vettä oli valunut sieltä minunkin asunnon puolelle.

No, toivottavasti asiat saadaan taas kuntoon ja mahdollisimman nopeasti.

Äsken join tuossa aamukahvit ja aloin rustaamaan tätä blogitekstiä. Mielekästä puuhaahaan tämän blogin päivittäminen on, etenkin kun sattuu pitämään kirjoittamisesta. Se mistä kirjoittelen tänne blogiini aina vaihtelee, mutta peruskuulumisia koitan tänne rustailla.

Eilen olin lätkäpelissäkin taasen. Minun on hyvä käydä peleissä kun tämä Länsituuli, jossa nykyään asun, kustantaa lipun peliin. Täällä Länsituulessa on käytössä kaksi kausikorttia joilla pääsee Hpk:n otteluihin ja niitä saa sitten Länsituulen asukkaat lainata.

Minullakin tuo kausikortti on sitten ollut muutaman kerran lainassa, peräti myös tämän viikon molemmissa kotipeleissä ja olen päässytkin "ilmaiseksi" halliin. Se on hienoa palvelua Länsituulelta että on tuollaiset kausikortit käytössä.

Aina tuota kausikorttia ei saa käyttöönsä kun kortteja on kaksi kappaletta ja mahdollisia lainaajia yleensä ainakin kolme kappaletta. Mutta aika usein sen kortin on ainakin lainaansa saannut.

Hpk pelasi tällä viikolla ihan kivan viikon. Pelejä oli kolme ja niistä Kerho keräsi yhteensä neljä pistettä. Voittoja kertyi yksi kappale ja tämän viikon jälkeen Hpk löytyy sarjataulukosta sijalta neljä. Kerho on yllättävänkin korkealla sarjataulukossa, mikä tarkoittaa sitä että kausi on Hpk:n osalta alkanut hienosti.

Tällä viikolla Hpk pelasi siis kolme ottelua, joista kahdessa ensimmäisessä se mätti maaleja kuin liukuhihnalta. Tiistaina Kerho hävisi sarjakärki Tapparalle perjantaina 5-6-lukemin ja torstaina Hpk hassutteli Pelicansia Hämeenlinnassa voittaen lahtelaiset luvuin 6-2.

Viikon viimeinen peli HIFK:ta vastaan olikin sitten vähämaalisempi. Se päättyi HIFK:n voittoon rankkuskaban jälkeen tuloksella 2-1. HIFK-peli oli Hpk:n kotipeli ja tupa eli jäähalli oli melkein täysi. Yleisöä oli rapiat 4600 ja tunnelma hallissa oli ihan hyvä.

Jääkiekko täyttikin aika hyvin tämän allekirjoittaneen viikon, taas kerran. Torstaina ja lauantaina olin jäähallissa pelejä katselemassa ja tiistaina olin puolestaan Papukaija pubissa katselemassa Kerhon viikon ainoan vierasottelun.

Liigapörssistä tuossa aiemmin jo tällä viikolla kirjoittelin tekstiä. Silloin näytti hyvältä ja kivasti kutkutteli vatsan pohjasta. Sijoituskin oli mukava, 218. mutta tuon jälkeen olen onnistunut kämmäämään ja tuurikin on kääntynyt ja sijoitus on tipahtanut jonnekin tonnin paikkeille. Eilinen pelikierros meni oikein mukavasti penkin alle, pisteitä kertyi -1 ja sijoitus tippui 600 sijaa alaspäin.

Suoraan sanottuna vituttaahan se että sijoitukseni Liigapörssissä on nyt sitten romahtanut. Parhaimmillani olin tällä käynnissä olevalla jaksolla jopa sijalla 86. mutta tuurikaan ei sitten riittänyt jakson loppuun asti.

Yksi asia minua on jäänyt painelemaan ja kaduttamaan. Nimittäin se kun menin silloin joskus taannoin, noin vuosi sitten huijaamaan sitä Jatkoajan toimitusta. Kirjoittamalla ja muita viestintätekniikoita hyödyntämällä päivittelin hieman naamavärkkiäni. Kyseiseen tapaukseen liittyy ainakin tämä kiitoskirje ja taitaa siellä muutakin olla taustalla. Ainakin myös kirjoittamalla koitin ajatteluani kehittää eteenpäin.

Näin jälkikäteen mietittynä taisi olla iso virhe tehdä mitään tuollaista ja en tiedä onko noista edes mitään hyötyä. Kai minulla oli olevinaan ihan hyvä tarkoitus teoilleni, mutta toteutuskin sitten hieman ontui.

Nyt jälkikäteen ainoastaan kaduttaa koko juttu. Tyhmyyttähän se taisi olla ja aika iso virhe tehdä mitään tuollaista. No, tekevälle sattuu virheitä, mutta toivottavasti ei liian isoja virheitä. Jos tuon voisi jollain tavalla vielä korjata... No, valitettavasti muuttuihan tuo naama hieman noiden kehitysprojektien jälkeen:

Minä, vuonna 2012.

Minä, vuonna 2016.

Näihin tunnelmiin loppuu tämä blogiteksti.