Ja niin kävi nytkin, nukuin huonosti jouluaattoa edeltävän yön. Tai paremminkin sanottuna, en nukkunut juuri ollenkaan. Pikkulapsena sitä odotti joulua etenkin lahjojen takia, nyt aikuisempana ehkä muiden asioiden vuoksi. No huonoista tai olemattomista yöunista huolimatta jaksoin koko aattopäivän hyvin valvoa.
Meidän jouluaatto sujui isän kanssa hyvin. Noustiin sängystä ylös siinä seitsemän aikaa ja söimme aamupalan. Aamupalana minä söin tietenkin joululimppua maksapasteijalla. Tärä yhdistelmää minä suorastaan rakastan ja tätä on saatava joka joulu. Sitten aloimme katselemaan perinteistä joulupukin kuumaa linjaa. Yhdeksän aikaan minä puolestaan kävin S-marketista ostamassa jouluisen lukupaketin, joulun ajan Iltalehden ja Ilta-sanomat sekä Hämeen Sanomat. Onpahan luettavaa jouluksi.
Katselimme sitten televisiota isän kanssa, jouluisia lastenohjelmia. Puoli kahdentoista aikaan televisiosta tuli Lumiukko-animaatio ja vaikka se monilla joka joulu kuuluu kategoriaan pakko nähdä, niin me isän kanssa katselimme tuon Lumiukon lähestulkoon ensimmäisen kerran tänä jouluna. Lumiukon jälkeen alkoi sitten joulurauhan julistus Suomen Turussa ja tuohan on pakko katsella joka joulu. Siitä se joulun vietto ja joulun tunnelmaan virittäminen vihon viimeistään alkaa. Ja tippa oli melkein linssissä jälleen kerran kun Turun joulurauhan julistusta katseli. On se sen verran liikuttavaa katseltavaa ja joulu on tärkeä juhla.
Turun joulurauhan julistuksen jälkeen isä meni vähäksi aikaa lukemaan ja ottamaan ettosia ja minä aloin katselemaan tallenteelta aatonaattona tullutta Raskasta joulua-musikaalia. Yhden aikaan sitten sisko tuli perheineen kylään, kahveille. Ja sitä Veikon (siskon 6-vuotiaan pojan) riemua ja jouluaattoillan jännittämistä oli tänäkin vuonna kiva seurata. Ja kuinka se Veikko uskoo täysillä vieläkin Joulupukkiin!
Kun siskon perhe oli lähtenyt, alkoi isä tekemään perunalaatikkoa ja minä katselin ainakin The joulukalenterin viimeisen jakson Katsomosta. Jouluaattoon kuului siis ripaus haikeuttakin, kun rakastetuista joulukalentereista tuli viimeiset jaksot.
Puoli neljän aikaan menimme isän kanssa joulusaunaan. Joulusauna on tietenkin jouluaaton ehdoton perinne. Minäkin pääsin joulun kunniaksi puulämmitteiseen saunaan ja päihittäähän puulämmitteinen sauna sähkösaunan mennen tullen. Olin saunassa kaiken kaikkiaan noin tunnin ja viisitoista minuuttia, eli hiukan vähemmän aikaa kuin mitä olin viime jouluna saunassa. Silloin olin puolentoista tunnin ajan saunomassa. Kyllähän joulusauna on ihana paikka, siellä juttu luistaa ja löylyissä ollaan hiukan normaalia pitempään.
Saunomisen jälkeen oli tullut aika sitten nauttia joulun juhlaillallinen. Meillä isän kanssa pöydässä oli tietenkin perinteiset joululaatikot (peruna, lanttu ja porkkana), joista minä olin tehnyt porkkana- ja lanttulaatikot ja isä perunalaatikot. Joulupöydässämme oli myös ainakin tietenkin rosollia kastikkeineen, savustettua ja graavattua lohta, italiansalaattia, herneitä ja hillosipuleita sekä kinkkua. Ruokajuomana join maitoa. Perinteistä santsauskierrosta en ottanut, kun olin niin täynnä jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Siis legendaarisen jouluähkyn sain silti.
Sitten huilasimme isän kanssa tovin kunnes oli aika avata joululahjat. Joululahjoiksi sain muun muassa Dressmaniin 50 euron lahjakortin, sähkövatkaimen, sukkia ja pesuaineita sekä suklaata. Joululahjoihin olin tyytyväinen, vaikka eihän ne minulle niin paljoa enää joulussa merkitse.
Vietimme isän kanssa oikein mukavan jouluaaton. Perinteiden sävyttämän jouluaaton. Tai kyllähän niistä jokaisesta tavasta ja ohjelmanumerosta lopulta perinne tulee, kun ne vuodesta toiseen toistuu samanlaisina.
Ja onneksi joulua on vielä jäljelläkin, nyt on joulupäivä ja joulupäivä alkoi aamiaisella. Aamiaisena oli tietysti joululimppua ja maksapasteijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!