Työkokeilu on tervetullut muutos elämääni

Nyt on kaksi viikkoa työkokeilua koulutuskeskus Tavastian keittiöllä ohitse. Työkokeilu on alkanut ihan hyvissä tunnelmissa, minusta on alun perusteella ainakin taas työntekijäksi. Jaksan raataa hiki hatussa töitä sen viisi päivää viikossa ja osaan vähintään ihan hyvin tehdä myös keittiöalan työtehtäviä. Ne on myös niitä juttuja joita tämän työkokeilun avulla piti testatakin.

Puutteitakin tosin on ilmaantunut, mutta ehkä työkin tekijäänsä opettaa? Joka tapauksessa voidaan tiivistetysti varmasti todeta, että työkokeilu on hyvä, iso ja ennen kaikkea tervetullut muutos elämääni.

Suoritan siis työkokeiluani koulutuskeskus Tavastian suurkeittiöllä. Se jäi tuosta edellisestäkin blogitekstistäni muistaakseni mainitsematta. Pidin sitä itsestäänselvyytenä että kaikkihan sen jo tietää kun olen siitä sosiaalisessa mediassa (esimerkiksi Facebookissa) kertonut, mutta täällähän voi toki olla sellaisiakin lukijoita jotka eivät silti tiedä missä suoritan työkokeiluani ja mikä se sellainen Tavastia edes on. Tämä johtuu siitä että on lukijoita jotka eivät ole Facebookissa kaverilistallani.

Koulutuskeskus Tavastia on lyhyesti todettuna siis ammattioppilaitos, joka sijaitsee Hämeenlinnassa. Käsittääkseni koulutuskeskus Tavastialla on toimipisteitä eri puolilla Hämeenlinnaa ja minäkään en nyt niin perillä ole Hämeenlinnan kaupunginosista, mutta olen töissä siellä Poltinahon suunnalla poliisilaitoksen vieressä ja Poltinahon liikenneympyrän lähellä isossa koulukeskuksessa ja sen koulukeskuksen suurkeittiöllä. Ruokailijamäärä tuolla on sellaiset 800-900 syöjää per päivä, tosin perjantait on hiljaisempia päiviä ruokailijamääriltään.

Olen nyt ollut työkokeilussa tuolla suurkeittiöllä kahden viikon ajan. Ensimmäiset viikot olen ollut töissä tuon suurkeittiön salaattipuolella. Tuo keittiö on jo niin iso kooltaan että siellä on eri työpisteitä, on minun ymmärrykseni mukaan ainakin salaattipuoli, jossa minä olen nyt ollut siis ensimmäiset kaksi viikkoa, sitten on dieettikokki, sitten on pääruoka, sitten on kaksi pomoa, sitten on salityöntekijät ja myös tiskissä on omat työntekijänsä. Ja ei sovi myöskään unohtaa että myös varastossa on myös erikseen työntekijät. Ja on tarkoitus että minä olen työkokeilussa jokaisessa pisteessä aina kaksi viikkoa kerrallaan.

Salaattipuolelta minulla on nyt parhaimmat tiedot tietenkin kartutettuna kun olen siellä ollut kaksi ensimmäistä viikkoa töissä. Sen voi ainakin todeta, että salaattia tehdään paljon, mutta iso osa salaatista tulee valmistuotteina. Esimerkiksi salaatti on valmiiksi silputtua, tomaatit ja kurkut valmiiksi kuutioituja tai viipaloituja ja porkkana valmiiksi raastettua. Ja myös säilykkeitä käytetään melko paljon sekä majoneesipohjaiset salaatit kuten perunasalaatti ja coleslaw-salaatti tulevat valmistuotteina, niitäkään ei itse tehdä.

Olenkin päässyt melko vähän tekemään varsinaisesti ruokaa tuolla keittiöllä vielä. Suurin osa työtehtävistäni on ollut sitä, että olen saanut laittaa salaattia isoihin tarjoiluastioihin laatikoista ja yhdistää eri aineita. Sitten olen paljon tehnyt myös puhtaanapitotehtäviä kuten pitänyt salaattiosastoa siistinä ja kun dieettikokilla ja salaattipisteellä on oma tiskinsä niin hoitanut tuota tiskiä.

Ensimmäisten kahden viikon perusteella voi siis todeta työkokeilun olleen hyvä, iso ja etenkin tervetullut muutos elämääni. Työtä on ollut ihan kiinnostavaa, mielekästä ja mukavaa tehdä. Työvuorot ovat selkeästi pidempiä kuin mitä ne olivat Majakassa mutta silti viihdyn Tavastialla enemmän kuin Majakassa. Työpäivät eivät ole niin puuduttavia ja tylsiä vaan ne menevät vauhdilla ja ovat liki poikkeuksetta kiinnostavia.

Kun työ kuuluu taas pitkästä aikaa kunnolla elämään, niin olen pitänyt sitä henkisestikin jo isona juttuna. Minullahan oli melkein neljän vuoden tauko kun työt eivät kuuluneet elämääni muuta kuin Majakan kautta ja sielläkin tein töitä vain sellaiset 6-9 tuntia viikossa. Nyt työt ovat taas ihan erilailla osa elämääni ja minusta se on hyväkin asia. Tietenkin se on myös välillä raskastakin, mutta sitten kuitenkin se on ihan positiivista suurimmaksi osaksi.

Jotenkin se vahvistaa itsetuntoa, on henkisesti positiivista ja jollain tavalla pitää taas itseään tärkeänä (ei liikaa tärkeänä vaan sellain hyvällä tavalla) kun on työ jota on sekä mielekästä tehdä ja työ jolla on tarkoituksensa. Sitä on taas osa ihmiskuntaa ihan eri tavalla kuin aiempina vuosina. Työ antaa myös parhaimmillaan onnistumisen tunteita ja tuottaa sitä kautta mielihyvää. 

No mutta ei niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. Myös puutteita minun työskentelyssä on ilmaantunut. Voisin olla ripauksen rohkeampi, luottaa enemmän joissakin tilanteissa itseeni ja kykyihini, olla yhä vain sosiaalisempi ja olla huolellisempi ja tarkempi laadunvalvontatehtävissä. Esimerkiksi jos on jotain huonoa salaattia niin huomioisen sen, ilmoittaisin siitä ja en laittaisi sitä tarjolle. Tosin kerran olikin jo sellainenkin tilanne että pistin merkille että tämä salaatti on kyllä huonolaatuista ja ilmoitin siitä suoraan salaattipisteen työntekijälle joka käskikin pistämään salaatin pois.

Nämä puutteet voivat olla kyllä sellaisiakin jotka korjaantuvat ajan myötä kokemuksen karttuessa. Sitä tulee rohkeammaksi kun saa vähän vielä lisää kokemusta tuolta ja sitä myötä myös sosiaalisemmaksi. Tuo sosiaalisuus on sellainen asia mikä minua on paljon vaivannut joka paikassa missä olen töissä ollut. Ehkä olen hitusen rohkeampi kuin ennen mutta vieläkin kaipaisin itseltäni sosiaalisuutta lisää.

Ja töissähän silti parasta on kuitenkin vapaa-aika. Sitä arvostaa viikonloppujakin nyt taas ihan eri tavalla kun on arkipäivät töissä. Viikonloppuisin jaksaa tehdä muutakin kuin vain levätä. Ja nyt jatkankin vapaasta viikonlopustani nauttimista, virittämällä HPK:n pelin näkymään televisiossani ja alkamalla valmistamaan pannukakkua.

Hyvät viikonlopun jatkot kaikille!