Voiko jääkiekkoilija olla ihmisihanne?

Tuoreessa muistissani on vieläkin ne jo edesmenneen veljeni tuimat sanat kun kerroin että otan eräästä jääkiekkoilijasta mallia myös omaan työelämääni. Ilmoitin kantani saunassa ja veli tähän tiuskasi, että ei jääkiekkoilija voi olla kenenkään esikuva työelämässä.

Mutta voiko jääkiekkoilija olla ihmisihanne? Voiko jääkiekkoilijasta ottaa mallia vaikkapa sinne työelämään? Olin jo tuolloin eri mieltä veljeni kanssa ja olen sitä yhä. Mielestäni jääkiekkoilija voi olla ihmisihanne tiettyyn rajaan asti. Voiko jääkiekkoilija olla ihmisihanne? Törmäsin tähän kysymykseen myös eräässä YLEn nettiartikkelissa kun yritin googlettaa hakusanoilla fanittaminen, jääkiekkoilijan ihannointi sun muuta. YLEllä tähän kysymykseen oli vastaamassa etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Timo Airaksinen, joka ihmetteli myös sitä kuinka jääkiekkoilija voi olla kenenkään ihmisihanne. Hän ihmetteli asiaa lajin väkivaltaisuuden takia.

Olen elämäni aikana fanaattisesti, intohimoisesti fanittanut vain yhtä ihmistä, urheilijaa ja jääkiekkoilijaa. Tämä jääkiekkoilija teki minuun lähtemättömän vaikutuksen työn teon määrällään, sisukkuudellaan, loppuun asti yrittämisellään ja sillä että hän taisi myös ainakin parhaimpina pelivuosinaan myös pisteiden ja maalien teon. Ihmiset jotka hyvin minut tuntevat tietävät myös kenestä nyt on puhe. Olen koittanut ottaa mallia omaan työntekoonkin näistä edellä mainituista asioista, kuten työn teon määrästä, sisukkuudesta ja loppuun asti yrittämisestä.

Puhun nyt pelaajasta jonka pelipaita on myös jäädytetty Rinkelinmäen jäähallin kattoon. Pelipaidassa on numero 13 ja tämä ex-kiekkoilija tottelee nimeä Marko "Kyy" Palo. Mielestäni Kyyllä oli sellaisia ominaisuuksia joista pystyi ottamaan mallia myös siihen kaukalon ja jäähallin ulkopuoliseen elämään.

On totta että jääkiekko on fyysinen peli jossa ei myöskään väkivaltaa kaihdeta. Eihän tällaisista asioista kukaan voikaan ottaa mallia omaan elämäänsä. Mutta tapahtuu siellä jääkiekossa myös hyviä, arvostettavia juttuja joista voi sitä esimerkkiä ottaakin. Täytyy vain osata nähdä erikseen nämä hyvät asiat ja ottaa niistä esimerkkiä. Ja tajuta ettei jääkiekkoilun väkivaltaisuudesta voi mallia ottaakaan.

Kyllähän Marko Palokin osasi fyysisen pelin. Youtubessa taitaa vieläkin olla videon pätkä jossa Kyy tappelee yhdessä Kevin Wortmanin kanssa. Väkivaltaisuuskin ja fyysisyyskin kuuluvat myös jääkiekkoiluun ja voivat olla merkkejä siitä taistelemisesta ja työn teosta, mutta se täytyy vain jääkiekkoilijaa ihannoidessaan tajuta ettei niitä nyrkkejään voi kaukalon ulkopuolisessa maailmassa heiluttaa niin ärhäkkäästi. 

Minä olen siitä erilainen ihmisyksilö ettei minulla ole ollut isoja suosikkeja elämäni aikana kuin muutamia. Monilla kai tällaisia idoleita ja suosikkeja on paljonkin ja ne voi vaihtua tiuhaankin etenkin nuoruudessa mutta minun suurimpia suosikkejani ovat olleet elämässäni jääkiekkoilija Marko Palo ja hänen pitkään edustamansa joukkue HPK.

Miksi sitten olen fanittanut Marko Paloa? Olen pitkään halunnut kirjoittaa blogitekstin tänne blogiini Marko Palosta, fanittamisesta ja entisajoista. Mutta en ole oikein tiennyt millä sanoilla kirjoittaisin näistä asioista. Tosin en välttämättä sitä vieläkään tiedä, mutta koitan kirjoittaa jotain ajatuksiani tänne nyt.

Marko Palo tuli jääkiekkoilijana tunnetuksi niistä asioista mitä nyt olen jo kirjoittanutkin tänne. Ja ne sattuvat olemaan niitä asioita mitä arvostan niin jääkiekossa kuin jääkiekon ulkopuolisessakin elämässä. Arvostan työn tekoa, tahtoa, sisukkuuta ja yrittämistä. Palo tietenkin muistetaan myös kaikkien aikojen HPK-maalin tekijänä. Kyy ratkaisi jatkoaikamaalillaan HPK:lle ikimuistoisen finaalipaikan keväällä 1993.

Kyyn ominaisuudet olivat sellaisia joista otin mallia jo pikkuisena, nuorempana. Silloin kun minulla oli koulukiusattuna vaikeaa, päätin etten kuitenkaan luovuta vaan taistelen ja yritän loppuun asti. Niin kuin teki jääkiekkokaukaloissa myös Marko Palo. Palo muistetaan toki myös muun muassa olympiamitalistina ja olihan hän mukana voittamassa myös ikimuistoista Suomen ensimmäistä maailmanmestaruutta vuonna 1995.

Ja työelämässä minä olen omasta mielestäni kova tekemään ainakin töitä. Ahkera, reipas ja nopea. Nämä ovat niitä ominaisuuksia millainen pyrin olemaan ainakin työmaailmassa. Aina se ei kyllä ole helppoa, mutta pyrin siihen ettei ainakaan asenteestani tehdä töitä tulisi valituksia. Asenteeseeni ovat vaikuttaneet se kaikkien aikojen lempikiekkoilijani ja myös tietenkin äiti-vainaani joka opetti minut tekemään töitä.

Olin Pekolan koululla siivoamassa parina kesänä äidin apulaisena ja nuo kesät olivat minulle oppivuosia työelämässä. Olin silloin vielä välillä laiskakin tekemään töitä ja sain kuulla siitä monesti kovaa palautetta äidiltäni. Äiti taisi sanoakin ennen töiden alkua, että nyt sinä poika opit töitä tekemään ja niin opinkin.

Varmaan sekin kun näki mitä siitä huonosta asenteesta ja laiskuudesta työn tekoa kohtaan seuraa niin oppi tekemään töitä sen verran hyvällä asenteella ettei samanlaista oppikoulua ja saarnaa tarvitsisi enää kokea.

Marko "Kyy" Palo ei ollut tietenkään ainoa joka vaikutti siihen että minusta tuli ainakin omasta mielestäni ahkera työntekijä ja olen saanut tästä myönteistä palautetta ainakin edellisissä työpaikoissanikin jossa ahkeruuttani on kiitelty. Tähän on vaikuttanut myös minulle oppivuodet työmaailmassa pitänyt äiti ja luonne sekä oma tahto.

Mutta olen minä elämäni aikana fanittanut kyllä muitakin asioita kuin vain Marko Paloa ja HPK:ta. En läheskään yhtä fanaattisesti, intohimoisesti ja antaumuksellisesti mutta sellain vähän olen fanittanut myös jääkiekkoilijoista Marian Hossaa, Tomas Kapustaa, Teemu Selännettä ja näistä nuoremmista pelaajista Mikko Rantasta ja Sebastian Ahoa. Sekä muista urheilijoista Mika Myllylää, Iivo Niskasta ja Samppa Lajusta. Muista ihmisistä olen puolestaan fanittanut ainakin Apulantaa ja tv-sarja Metsoloita sekä erityisesti Erkki Metsolaa.