Työkokeilu päättyi ilon kyyneliin

Kolme kuukautta kestänyt työkokeiluni koulutuskeskus Tavastian suurkeittiöllä päättyi perjantaina. Työkokeilu päättyi iloisissa mutta samalla myös haikeissa tunnelmissa. Työpaikka tarjosi lähtöni vuoksi oikein kakkukahvit, pomo lausui kauniit päätössanat ja tulihan siinä sitten myös tirautettua pari kyyneltä.

Työkokeiluni koulutuskeskus Tavastian suurkeittiöllä on nyt ohi. Aika tuolla keittiöllä meni erittäin nopeasti. Tuntuu kuin niiden hetkien välillä kun menin ensimmäistä kertaa työkokeiluun ja kun herkuttelimme työkokeiluni lopuksi työporukalla kakkukahvit ei olisi ollut kuin korkeintaan pari päivää väliä. Oikeasti väliä oli noiden hetkien välillä kolme kuukautta, mutta aika lensi kuin siivillä.

Tavastialla herkuteltiin näillä kakuilla työkokeiluni päätyttyä.

Työkokeilun viimeisenä päivänä sain lopettaa työn teon jo siinä viisi-kymmenen yli yksi kun normaalisti olen jatkanut töitä aina sinne puoli kahteen asti jolloin työpäiväni on päättynyt. Nyt viimeisenäkin päivänä työpäiväni kesti ainakin puoli kahteen mutta työvuoroni lopuksi herkuttelimme täytekakkukahveilla.

Keittiön pomo lausui ennen kahveita kauniit päätössanatkin jotka saivat minut melkein itkemään. Sen mitä muistan pomon sanoista niin hänen pääsanomansa oli se että olen ollut pidetty persoona työpaikalla, siitä kertoo jo sekin kuulemma että juomme nyt kakkukahvit. Kuulemma harvojen työharjoittelijoiden vuoksi tuolla kakkukahvit herkutellaan, vain erityisten.

Sain lahjaksi myös yhden työkaverini käsin tekemän kortin, jossa on kaikkien työkavereideni nimet ja tuolla koulun leipomossa tehtyä suklaata. Kakkua jäi myös runsaasti minulle kotiin vietäväksi, tarjosin sitä sitten illalla Länsituulen HPK-katsomossa Kerhon päästyä samana iltana välieriin.

Etukäteen olin valmiiksi jo ahdistunut tuosta viimeisestä työkokeilupäivästä Tavastialla sillä olen muissakin työpaikoissa aina itkeä tihrustanut viimeisinä päivinä. Niin itkeä tihrustin sitten tuollakin lopulta kun pääsin yksinään olemaan pukukopissa. Muiden nähden onnistuin pidättelemään hädin tuskin itkuni mutta sitten kun jäin yksin niin itkuhan siitä lähinnä ilosta lopun viimein tuli.

Mikään ihme se ei kyllä ollut että itku tuli. Pomo lausui niin kauniit sanat kuitenkin työkokeilun lopuksi ja minulle on ollut aina tärkeää että pärjään työssäni ja teen työni hyvin. Ja mitä ilmeisemmin pärjäsin sitten työkokeilussanikin. Ja toisaalta, minä viihdyin myös työkokeilussa Tavastialla erittäin hyvin. Tai minään aamuna ei ottanut ainakaan päähän lähteä töihin ja sekin on jo paljon.

Innokkaana töissä.

En sitten työkokeiluni aikana aivan yltänyt siihen tavoitteeseeni kirjoittaa tekstiä tänne blogiin joka viikon jälkeen. Kai sekin alkoi näkymään että ei ollut uutta kirjoitettavaa vaan teksteistä olisi noin runsaasti kirjoitettuna tullut vähitellen samanlaisia. Vaikka jokainen työpäivä nyt aina vähän erilainen olikin, mutta silti pääpiirteittäin samanlaista hommaa tein Tavastialla. Työpisteeni vaan vaihtui aina välillä. Joskus olin pari viikkoa kokkien apuna, joskus taas pari viikkoa jakelussa ja sitten olin muutaman viikon myös salaattipisteellä. Viimeisen viikon olin nimenomaan salaatteja tekemässä.

Työkokeiluni koulutuskeskus Tavastian suurkeittiöllä osoittautui lopulta mainioksi ratkaisuksi. Jo se oli iso juttu kun päivissä oli ihan eri lailla sisältöä kuin parina aiempana vuonna. Se oli varsinkin henkisesti tärkeä asia. Ei tarvinnut miettiä mitä sitä elämällään tekisi ja märehtiä sitä että elämä on tylsää ja sisällötöntä. Työkokeilun ajan riitti hyvin töitä.

Viihdyin myös työkokeilussa hienosti. Kaikki työkaverini olivat erittäin ystävällisiä ja heidän kanssaan tuli hyvin juttuun, työtehtävät eivät olleet liian vaativia ja ne oli mielenkiintoisia. Niitä oli mukavaa tehdä. Työt Tavastialla olivat myös opettavaisia.

Työkokeilun yhtenä isona tarkoituksena oli alunperin testata sitä miten minusta on jo työelämään ja miten kuntoutumiseni on edennyt. Edellisen kerran olen varsinaisessa työelämässä ollut ennen työkokeilua vuonna 2015. No minähän jaksoin yllättävän hyvin olla töissä Tavastialla. Tein Tavastian suurkeittiöllä kuuden tunnin työpäiviä ja ainakin sen pituisia työpäiviä jaksoin hyvin puurtaa.

Töissä selviytymisessä auttoi paljon sekin että perehdytys oli erittäin hyvää ja töissä neuvottiin ja ohjattiin todella hienosti miten joku asia kannattaa tehdä. Tavastian suurkeittiön henkilökunta onkin saanut kuulemma koulutuksen perehdyttämisestä ja oppilaiden ohjaamisesta ja senkin takia perehdytys ja neuvominen on niin hyvällä tasolla tuolla.

Hyvä asia työkokeilussa koulutuskeskus Tavastian suurkeittiöllä on ollut sekin että olen päässyt tekemään monipuolisesti erilaisia suurkeittiön tehtäviä. Olen vuoroviikoin ollut salaattipisteellä töissä, jakelussa töissä, sitten myös tiskissä töissä ja jopa myös kokkien apuna pääruokapisteellä. Olen saanut työkokeilua sanan varsinaisessa muodossa kun olen niin hyvin ja monipuolisesti päässyt testaamaan itseäni keittiöalan työtehtävissä.

Selviydyinkin  mielestäni hyvin jokaisella työpisteellä missä töissä olin. Palautteen perään itsekseni haikailin mutta lopussa sitten kaunis kiitos seisoi.