Finaaliruno

Tänään alkavat jääkiekon SM-liigan finaalit. Finaaleissa kohtaavat Kärpät ja HPK. Finaalit saivat minutkin jälleen runoilemaan. Tällä kertaa en käyttänyt mitään tunnettua laulua runon perustana vaan runoilin ihan muuten vain. Runon olen ensin julkaissut Jatkoajan keskustelupalstalla joten älkää ihmetelkö jos tuli tuttu runo vastaan. 

Se on kultaa, se kiiltää

Hämeenlinnan seudulla eletään todellista lätkähuumaa,

alkaa finaalitaistelu Pojasta,

jäljellä kaksi parasta.

Joista kumpikaan ei anna periksi yhtäkään tuumaa.



Finaalipelit HPK:lta on harvinaisempaa herkkua,

nyt täytyisi täysillä elää ja nauttia,

ei saisi ujosteluun tai juroiluun sortua.

Finaalipelit on täyttä laatua.



Kullan kiilto silmissä molemmilla,

noilla hienoilla joukkueilla.

Hämeessä toivotaan että Pojan käsivarsilleen saa nostaa Otto Paajanen,

antaa mestaruuspytylle suudelman suloisen.


Hämeenlinnassa torijuhlat oli vuonna kakstuhattakuus,

silloin täyttyi HPK-väen unelma, tuli mestaruus.

Nytkö olisi aika voittaa toinen kulta, on siihen ainakin mahdollisuus,

joten Kerhon miehet ja fanit käykäähän taisteluun!


On tämä ollut tähän asti jo hieno kevät,

On Kerho kirjoittanut komeaa tarinaa,

mestaruuden tiellä on enää vain Kärpät,

oi, ihailkaa jääkiekkoilusta hullaantunutta Hämeenlinnaa!


Onko Kerhon mitalin väri tänä keväänä kultainen vai hopeinen,

siihen voimme vaikuttaa meistä HPK-faneista myös jokainen,

nyt jos koskaan on aika näyttää mitä HPK meille merkitsee,

Huutavan ja kannustavan kannattajan, sen Kerho tarvitsee ja ansaitsee.


Suomalaisen lätkän pitäisi olla finaaleissa parhaimmillaan,

silloin kuitenkin panokset on kovat ja Pojasta otellaan.

Joten finaalien mukana täysillä eletään. Oi, tästä suorastaan nautitaan!

Ja vain parhaat pääsevät torilla kauden jälkeen tapaamaan.


Onko se siis Kärpät vai HPK kumpi Pojan nappaa?

Sen kliseisesti vain aika näyttää,

mutta nyt on aika katsomotkin jäähalleissa ääriään myöten täyttää.

Nyt on aika taistella ja kannustaa!

Vain Paras lopulta kultaa voittaa.