Elämä on oikeastikin joskus paskaa

Elämä voi olla välillä rankkaa. Paskaa suorastaan. Sekään ei välttämättä riitä että teet parhaasi oman elämäsi eteen, elämä voi olla silti rankkaa. Suoritat opintosi erinomaisin arvosanoin, hakeudut mieleiseen työhön josta saat hyvää palkkaa ja sen takia ei ole rahaongelmiakaan ja ahdistusta laskujen maksujen kanssa. Menet naimisiin isotissisen daamin kanssa. Elämä hymyilee, mutta silti elämä voi olla paskaa. Aina välillä.

Elämään kuuluu ylä- ja alamäet. Vaikka teet parhaasi oman elämäsi eteen, niin silti saatat luisua alamäkeen elämässäsi. Minä olen nähnyt elämän nurjat, kurjat ja rankat puolet monet kerrat. Ja silloin kun on oikeasti ollut todella rankkaa ja olen nähnyt läheltä kun elämä on ollut rankkaa niin ei itse ole edes ollut syypää siihen että elämä on ollut vaikeaa. 

Silloin kun elämä on ollut oikeasti hankalaa, vaikeaa ja paskaa niin siihen on ollut syynä koulukiusaaminen, alkoholismi, koulusurmat ja läheisten kuolemat. En edes yleensä jaksa valittaa ainakaan kovin paljoa pienistä vastoinkäymisistä kun olen nähnyt kun elämä oikeasti on todella rankkaa ja tiedän että elämä voi olla vielä paljon vaikeampaakin kuin joku yksi kerta kun et pysty maksamaan jotain laskua.

Turha valittaminenhan on ihan perseestä. Mutta joskus tulee aikoja kun on ihan oikeasti aihetta valittaa paskasta elämästä. Elämä ei ole läheskään aina reilua ja tasapuolista. Me ihmiset kuitenkin pystymme selviämään ainakin jollain tavalla melkein mistä tahansa. Läheisen ihmisen kuolema ja menettäminen on varmaan sittenkin pahinta mitä me voimme joutua kokemaan täällä, mutta siitäkin pystymme selviämään muun muassa ajan ja tukiverkoston kanssa. Sillä hetkellä on tärkeää muistaa ettei ole yksin. Ainakaan toivottavasti ei ole yksin.

Minä koitan elää positiivisella asenteella ja yksi Länsituulen hoitajakin kommentoi ettei kovin montaa kertaa muista nähneeni minua allapäin. En vain jaksa olla murheellinen silloin kun siihen ei ole aihetta. Kun elämä oikeasti voi olla välillä todella rankkaakin. Silloin kun elämässä on poutainen ja aurinkoinen sää niin silloin sitä on syytä osata arvostaa. Silloin on syytä osata nauttia elämästä. Turhasta ei kannata valittaa ja silloin rämpiä säälissä kun elämässä on poutaista.

Nyt sain vain sellaisen tiedon pari viikkoa sitten joka pysäytti. Järkytti mieltä ja sai oloni murheelliseksi. Kaiken läpi täällä ei voi kulkea vain välinpitämättömästi ja joskus on hyvä pysähtyäkin miettimään asioita ja suremaan. Mutta eilisessä blogiviestissäni oli jo yksi hyvä sanoma kuitenkin, en aio jäädä vellomaan tähänkään suruun tai kerjäämään sääliä vaan heti kun olen valmis menen taas eteenpäin elämässä. 

                     

Ja nyt tuntuu olevan se aika, tämän kertainen surutyö on tehty, kuolemasta puhuminen ei aiheuta niin paljoa enää surua ja minä olen taas tämänkin menehtymisen jo hiljalleen hyväksynyt. Vaikka eihän sitä paskat edes minun hyväksymistä kysytä. Mutta olen ymmärtänyt että asiat ovat näin ja minä en voi niitä muuttaa vaikka haluaisin. 

Mutta eteenpäin positiivisella asenteella taas. Ja tässä seuraavaksi joitakin mietteitä positiivisesta ajattelusta:  

"Positiivinen ajattelu ei tarkoita ongelmien kieltämistä. Se tarkoittaa ennen kaikkea tapaa suhtautua ongelmiin."

"Positiivinen ajattelu on työkalu. Ikävä tilanne on edelleen ikävä tilanne, mutta positiivisen ajattelun avulla ongelmista selviytyy helpommin. Energiaa vapautuu toimintaan."