tiistai 27. elokuuta 2019

Mieleltään melankolinen

Minun mieleni on viime aikoina voinut huonosti. Olen ollut mielenterveyskuntoutuja edelliset kolme-neljä vuotta, mutta minulla on ollut siitä huolimatta myös ajan jaksoja kun olen voinut myös hyvin. Voinut myös henkisesti hyvin. Nyt kuitenkin pari edellistä viikkoa ovat olleet raskaita aikoja ja olen voinut huonosti.

Brown and Black German Shepherd Puppy Sitting on Gray Textile

Ja tämähän ei tule edes yllätyksenä blogini aktiivisille lukijoille. Minulle on muodostonut sellainen mielikuva tästä nykymaailmasta että tämä on aika pinnallinen paikka. Asiat sivuutetaan muutamalla sanalla tai mikä pahinta, tykkäyksellä ja on tärkeää näyttää hyvältä. Mikään ei saa tuntua miltään vaan nopeasti pitäisi edetä asiasta toiseen, on liian herkkä jos jää surkuttelemaan asioita ja on tärkeää näyttää hyvältä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. 

Mutta kaiken ohi ei vain pysty menemään pelkkiä olkapäitä kohauttamalla. Me joudumme välillä kokemaan niin kovia menetyksiä ja kovia asioita elämässä että joskus ne saattaa pysäyttää ja pistää ajattelemaan sekä pistää vakavaksi ja hiljaiseksi. Tällöin mieli ei voi hyvin. 

Se on käsittämätöntä kuitenkin myös mitä me ihmiset pakon sanelemanakin kestämme. Mutta se on ihan ymmärrettävää että vaikka maailma olisi pinnallinen paikka nykypäivänä niin silti on jätettävä kunnolla aikaa sille surutyölle. Ei tule mitään patoutumiakaan ja asiat eivät jää vaivaamaan. On ymmärrettävää että joskus tekee todella kipeää ja silloin on hyvä antaa kunnolla aikaa surutyölle. 

Eikä siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä jos jonkun menehtyminen koskettaa. Mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse niin sitä enemmän menehtyminen koskettaa. Ei silloin ole välttämättä yliherkkä, turha nipottaja, henkisesti epävakaa, liian dramaattinen jos jonkun menehtyminen koskettaa ja tekee kipeää. Se on aivan ymmärrettävää mutta tietenkin myös erittäin valitettavaa.

Russian Blue Kitten on Brown Woven Basket

Mutta tämä maailma osaa pahimmillaan olla varsin kylmä paikka. Elämä voi olla välillä kovaa ja kaikessa raadollisuudessaankin menehtymiset kuuluvat elämään. Ihan kaikki menehtymiset minuakaan eivät kosketa mutta jotkut koskettaa enemmän kuin toiset. Riippuen hyvin pitkälti myös siitä millaiset välit vainajaan ja hänen lähipiiriinsä ovat ja ovat olleet. 

Menehtymiset kuuluvat kyllä elämään mutta ei niistä silti välttämättä selviä yli pelkästään olkapäitä kohauttamalla tai asiat hyväksymällä rekisteriinsä. Joskus joutuu tekemään kovemmankin surutyön ja se on ihan ymmärrettävää. Valitettavaa, mutta ymmärrettävää. Surutyölle on vain löydyttävä aikaa, hektisyyttäkin vaalivassa nykymaailmassa. 

No siihen alkuperäiseen aiheeseen takaisin... Minun mieleni on voinut huonosti viime aikoina. Olen paljon pyöritellyt samoja negatiivisia ajatuksia päässäni ja se on melkein aiheuttanut ahdistusta. En ole ollut levollinen ja vapautunut tai iloinen ja onnellinen. Vaan olen ollut enemmänkin ahdistunut, levoton ja apeamielinen.

                          Adult Mahogany French Mastiff

En ole nauttinut elämästä  En ole tällöin koittanut vetää naamaani väkisinkään hymyyn vaan olen sitä mieltä että mielummin aidosti vittuuntunut kuin tekohymy. Mutta senkin kyllä tiedän, että en aio jäädä vellomaan tähänkään suruun ja kerjäämään sääliä vaan olen valmis menemään eteenpäin silloin kun siltä tuntuu. Kun tuntuu siltä että surutyölle on nyt antanut riittävästi aikaa ja on aika kääntää uusi sivu elämässä.

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!