Monta askelta parempaan päin!

Kuinka paljon positiivista ja innostunutta fiilistä erilaiset muutokset voivatkaan ihmisessä saada aikaan? Minunkin elämäni on muuttunut melkoisesti tässä viime aikoina ja olen melko täpinöissäni näistä muutoksista. Muutokset ovat kyllä kohottaneet mielialaani paljon, onhan muutokset olleet vain positiivisia ja kaivattujakin muutoksia. 

Olen aiemminkin toki jo blogiini näistä muutoksista kirjoittanut. Muutin itsenäisempään asumismuotoon tuolta mielenterveyskuntoutujien asuin- ja toimintayksikkö Länsituulesta syys-lokakuun vaihteessa ja nyt eilen alotiin työkokeilun sellaisessa paikassa kuin Ilveskoti. Ilveskoti sijaitsee täällä Hämeenlinnassa Ojoinen-nimisessä kaupunginosassa. Suoritan työkokeiluani Ilveskodin keittiöllä.

Muutosta olenkin jo kirjoittanut, joten koitan nyt vähän edes kirjoittaa tuosta työkokeilusta. Aloitin tosiaan eilen kolmen kuukauden pituisen työkokeilujakson Ilveskodin keititöllä. Ilveskoti on myös sellainen kuntoutuslaitos, erityisesti sotaveteraanien kuntoutuslaitos.

Tuolla Ilveskodissa minun on tarkoitus olla kolme kuukautta työkokeilussa. Ja työkokeilun tosiaan alotin eilen. Nyt oloni onkin hieman väsynyt, kun on kaksi työpäivää työkokeilua takana. Onhan tämä työkokeilun aloittaminen ollut isohko ja kaivattukin muutos elämääni. Olin kuitenkin huhtikuusta alkaen lähinnä työttömänä ja kotona näihin päiviin asti. Joskus kävin Klubitalolla tai tein jotain muuta kuin maleksin vain kotona, mutta se oli harvinaisempaa.

Nyt elämässäni on taas ihan erilailla sisältöä ainakin kolmen kuukauden ajan ja kyllähän se on ollut jopa kaivattua minun elämääni. Ja on mukavaa vaihtelua. Elämäkin tuntuu jotenkin tärkeämmältä kun on selkeä sisältö elämässä. Kyllä se työ tekee vain paljon. 

Sitä hieman etukäteen pelkäsin ja ehkä vähän vieläkin pelkään että miten yht äkkiä jaksan käydä joka arkipäivä töissä, mutta kai se siitä alkaa sujumaan kun vauhtiin pääsee ja kun sen on pakko sujua?

Otan eväät kotoa mukaani tuonne työkokeiluun. Tässä ensimmäisten päviien evääni.

 

Työkokeilussa minun tehtäväalueeseen kuuluu kaikenlaiset avustavat keittiötyötehtävät. Olen näiden kahden päivän aikana muun muassa päässyt huolehtimaan ison tiskikoneen puhtaasta päästä, ottamaan puhdasta tavaraa vastaan tuulitunnelista ja viemään sitä paikoilleen, olen myös päässyt paljon kuorimaan erilaisia kasviksia ja juureksia kuten porkkanoita ja omenoita. Lisäksi olen myös oikein koneella päässyt raastamaankin ainakin porkkanaa, kukkakaalia ja perunaa... Olen myös laittanut salaatteja sellaisiin pieniin muovisiin annoskippiohiin. Ne viedään sitten asiakkaille koteihin. 

Tuollaista muun muassa olen päässyt tekemään tuolla Ilveskodin keittiöllä tähän mennessä. Onneksi tehtävät ovat ainakin alkuun olleet ihan sinällään simppeleitä vaikka työtähän niistäkin suoriutuminen vaatii. Mutta kun tehtävät eivät ole olleet liiankaan vaativia ainakaan aluksi niin on saanut pehmeän laskun takaisin työmaailmaan taas. 

Välillä kyllä ensimmäiset työpäivät ovat tuntuneet aika sekavilta ja jännittäviltäkin kun tuo on kokonaan minulle uusi työpaikka kuitenkin. Etenkin tiskaamisessa tuo on näkynyt varmaan selkeimmin. Kun on uusi paikka niin ei tiedä ja muista vielä täysin mihin mikäkin tavara tulee. Mutta kai ne vähitellen oppii, toivottavasti vaan sitä ennen en ehdi saamaan kovin suurta sotkua aikaan.

Ensimmäisen työpäivän jälkeen totesin että eka työpäivä pulkassa, mutta tuntuu kuin pulkan naru on hiukan hukassa. Mutta niin kai se on ensimmäisten työpäivien jälkeen aina? Tarkoitan sitä että kun kaikki on kuitenkin uutta niin tuntuu pään sisällä jopa siltä että siellä olisi uusien asioiden kanssa kaaos. Mutta kai ne asiat siitä vähitellen selkiytyy?

Ilmapiiri tuolla on ihan mukava. Tosin vähän tullut sellainen kuva ensimmäisten päivien jälkeen että ainakin jossain määrin vaativakin. Mutta olen silti tykännyt käydä tuolla. Ja mikä on parasta niin nyt jalkani eivät ole noissa työkengissä eikä muutenkaan kipeytyneet lainkaan. Keväällähän työkokeilussa Tavastialla jalkani olivat välillä tosi kipeätkin, mutta nyt ne eivät ole kipeytyneet. Ehkä kengätkin ovat ehtineet muovautumaan sopiviksi?

Auttaahan se jaksamisessakin jos ja toivottavasti kun jalat pysyvät kunnossa. Ja työnteko pysyy mielekkäämpänä.