sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Kovimmat hetket joita olen penkkiurheilijana kokenut

Perjantai-ilta on yksi sykähdyttävämpiä ja ikimuistoisimpia hetkiä mitä olen penkkiurheilijana koskaan kokenut. Se että minunkin ja niin kuin varmasti myös monien monien muidenkin suomalaisten pitkäaikaisesta unelmasta tuli vihdoin totta. Se (-kin) teki perjantai-illasta merkittävän.

Suomen arvokisapaikka jalkapallossa on ollut aiemmin lähinnä vain väljähtänyt vitsi. Samoin kuin aikoinaan oli vitsi myös mahdollinen Suomen euroviisuvoitto. Helvetti jäätyy ennemmin ja tuskin nyt ainakaan minun elinaikanani on todennut varmasti moni kansalainen. Kunnes sitten vihdoin asioista tuli totta. Ensin vuonna 2006 Lordi voitti Suomen edustajana Euroviisut ja sitten 13 vuotta myöhemmin Huuhkajat liiteli jalkapallon EM-kisoihin.



Jo yksinään Huuhkajien ansaitsema EM-kisapaikka on merkittävä saavutus ja se maistuu jo sen vuoksi herkulliselta. Mutta saavutuksen merkittävyyttä ainakin omissa papereissani nostaa entisestään vain tuo että siitä on niin monet vuodet ja oikeastaan moni suomalainen sukupolvi unelmoinut. Ja aiempina vuosina Suomen taival jalkapallossa on välillä ollut varsin kivikkoinen, oikein Via dolorosa eli kärsimysten tie. 

Tämän viikon perjantai-ilta ja Suomen 3-0- voitto Liechestainista sekä sen myötä Suomen varmistama paikka jalkapallon EM-kisoissa nousee sille listalle johon kuuluu kaikki penkkiurheilijana kokemani merkittävimmät ja sykähdyttävimmät positiiviset urheiluhetket.

Tämä saikin minut muistelemaan ja miettimään mitä muita urheiluhetkiä juuri tuolle samalle listalle voisi kuulua. Eittämättä minun penkkiurheilijana elinaikanani kokemien merkittävien urheiluhetkien joukkoon kuuluu HPK:n molemmat Suomen mestaruudet. Näistä ensimmäinen mestaruus maistui makealta sen vuoksi että se oli ensimmäinen. Siitä myös vitsiksikin nousseesta pronssikerhosta oli vihdoin tullut voittaja, mestari!

Toisaalta toinen mestaruus tänä keväänä maistui sittenkin ehkä vielä vain paremmalta. Tänä keväänä kun tie mestaruuteen oli kovempi kuin keväällä 2006, tieltä kaatui kolme kovaa eli TPS;Tappara ja finaaleissa Kärpät.



Myös Suomen jääkiekossa voittamat maailmanmestaruudet kuuluvat tuolle samalle listalle. Näissäkin ensimmäinen on aina ensimmäinen ja maistui siksi hyvältä. Eli vuosi 1995 tuskin koskaan unohtuu suomalaiselta jääkiekkoväeltä. Silloin Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden. Toisaalta vuoden 2011 maailmanmestaruudesta teki makean makuisen sekin kun sitä oli vuoden 1995 jälkeen niin monet vuodet odotettu. Ja vuosien 1995 ja 2011 välillä oli jouduttu monet katkerat kalkit ja liemet nielemään.

Tämän kevään jääkiekon maailmanmestaruus ei sitten minua aivan niin paljon sävähdyttänyt, en tiedä miksei? Mutta kyllähän kaikki Suomen voittamat jääkiekon maailmanmestaruudet on nostettava sille listalle johon kuuluu kaikki penkkiurheilijana kokemani positiivisimmat urheiluhetket.

Minä olen syntynyt vuonna 1984 eli 35 vuotta sitten. Urheilua olen varmaan seurannut jostain 5-6 vuotiaasta lähtien eli jo noin 30 vuotta. Tuon 30 vuoden aikana olen nähnyt ja kokenut minäkin jo aika paljon urheiluhetkiä. Toiset hetket ovat olleet positiivisia ja ovat jääneet mieleen siksi. Toiset hetket ovat olleet taas erittäinkin negatiivisia kuten Lahden dopingskandaali vuonna 2001 ja on siksi jäänyt mieleen. Tässä blogipostauksessa kuitenkin pyrin nostamaan esille niitä mieleen jääneitä positiviisa urheiluhetkiä.

Tällaisten hetkien joukkoon nousee ilman muuta Marko Palon keväällä 1993 tekemä jatkoaikamaali Jyp HT:n verkkoon. Tuolla maalilla HPK voitti JYPin jatkoajan jälkeen luvuin 2-1 ja peli oli viides ja ratkaiseva välieräottelu. Tuolla maailla HPK ylsi siis jääkiekon SM-liigan finaaleihin. Finaaleissa tie nousi pystyyn TPS:ää vastaan mutta kyllä tuon maalin silti muistaa aina vaikka todistinkin sitä vain televisiokuvan välityksellä.



Ikimuistoisimpien urheiluhetkien joukkoon nousee myös maailmanmestaruuksista huolimatta Suomen kovin jääkiekkosaavutus eli olympiahopean voittaminen Torinossa vuonna 2006. Mutta se hävitty finaali Ruotsia vastaan yhä painaa mieltä ja veetuttaa. Vaikka tuonkin jälkeen on tullut koettua jääkiekossa monia positiivisia hetkiä.

Positiivisella tavalla ikimuistoisten urheiluhetkien joukkoon mahtuu myös moni suomalaisten voittama olympiakulta. Yksi ikimuistoisimmista olympiamuistoista on Samppa Lajusen voittamat peräti kolme olympiakultaa vuoden 2002 olympialaisista. Se oli kova saavtus.

Moni suomalaisen voittama olympiakulta on siis jäänyt mieleen ikimuistoisena urheiluhetkenä. Minun penkkiurheilija-"urani" aikana olympiakultaa suomalaisista ovat voittaneet muun muassa Heli Rantanen naisten keihäänheitossa kesäolympialaisissa 1996, Arsi Harju miesten kuulantyönnössä kesäolympialaisissa 2000, Mika Myllylä miesten hiihdon kolmellakympillä talviolympialaisisa 1998, Satu Mäkelä-Nummela trap-ammunnassa kesäolympialaissa 2008 ja Janne Lahtela freestyle-hiihdossa talviolympialaissa 2002. Sekä tietenkin viimeisimpänä suomalaisena olympiavoittajana Iivo Niskanen hiihdon kuninkuusmatkalla eli viidenkympin hiihdossa talviolympialaisissa 2018.

Siinä varmasti niitä minun penkkiurheilijana kokemia ikimuistoisimpia urheiluhetkiä vuosien varrelta. Ja kyllähän nämä hetket ovat varsin sinivalkoisia. Ja vaikken mikään moottoriurheilun suurimpia ystäviä olekaan niin kyllä silti myös Tommi Mäkisen haastattelun aikana saama puhelinsoitto ja Mäkisen saama tieto voittamastaan rallin maailmanmestaruudesta on jäänyt mieleen. Samoin myös Mika Häkkisen F1:ssä voittamat maailmanmestaruudet vuosina 1998 ja 1999.    .

    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!