Mikä on kun ei taidot riitä?

Maanantait pitäisi lailla kieltää. Siinä päällimmäiset fiilikseni tästä päivästä. Minulla on ollut kurja maanantai, tuntuu että töissä olin umpisurkea ja se heijastuu sitten vapaa-aikaankin. Fiilikset ovat melko allapäin. Eikö minusta nyt parempaan ole?

Maanantait ovat varsin usein vaikeita päiviä. Viikonloppu on taas takana, pitäisi tottua jälleen työrytmiin ja seuraavaan viikonloppuun on ikuisuus. Ainakin tuntuu siltä. Ja tänään maanantai on ollut erityisen hankala. Tein töissä jatkuvasti pieniä virheitä, osa typeryyttäni ja osa tietämättömyyttäni ja työntekijä jonka kanssa erityisesti paiskin tänään hommia sai olla jatkuvasti sanomassa minulle miten kuuluu toimia ja sai olla myös neuvomassa minua. Ainakin sellainen mielikuva minulle jäi.



Minulle työssä pärjääminen on tärkeää. Ja yritänkin tehdä töitä aina hyvällä asenteella. Taidot minulla ei välttämättä ole aina parasta A-luokkaa mutta tavoitteeni on tehdä töitä siten että asenteesta pärjäämiseni ei jäisi kiinni.

Mutta tänään tuntui että tuosta taidon puutteesta se pärjäämiseni oli just kiinni. Tuli mielikuva että minulla on varmaan hieman keittiötyötaidot päässeet ruostumaankin edellisten vuosien aikana ja tein siis monta sellaista typerääkin virhettä. Ja paljon työntekijä jonka kanssa varsinkin ahersin tänään hommia sai olla sanomassa minulle että älä tee noin, tai kannattaa tehdä näin ja niin edelleen.

Eikä tämän työntekijän äänen sävy ollut aina edes kovin ystävällinen vaan aika tiuskivakin. Mutta ymmärtäähän se kun tekee hommia tällaisen kömpelyksen kanssa. Ehkä liikaa kiinnitänkin huomiota ihmisten äänensävyihin ja yritän rivien välistä lukea mitkä ovat ihmisten fiilikset.

Mutta sitten niitä virheitä mitä esimerkiksi olen tehnyt viime aikoina: Huuhdellut kasvisten, juuresten ja vihannesten paloittelu- ja raastinkonetta kuumalla vedellä (tätä pitää kuulemma kylmällä vedellä huuhdella etteivät bakteerit lisäänny tms. Pesu vasta sitten kuumalla vedellä). Paloitellut appelsiineista aivan liian paksuja palasia. Pyyhkinyt pöytää liian kostealla rätillä. Laskenut viemäriin lämmintä vettä. (Pitäisi olla kylmää ettei viemäri ala haisemaan). Kuorinut omenia väärällä veitsellä ja omenasta on lähtenyt liian isoja palasia pois kuorien mukana. (no tämä oikaistiin nopeasti ja sain käyttööni omenien kuorimiseen tarkoitetun veitsen).



No siinä niitä virheitä mitä olen tehnyt. Mutta minä en silti ajatellut luovuttaa vaikka tänään jäikin työpäivän jälkeen fiilis että tuleekohan tästä nyt hölkäsen pöläystäkään. Eikä kannata virheisiin liian kriittisestikään suhtautua. Niistä pitää ottaa opikseen.

Minä en luovuta vaan jatkan työkokeiluani tuolla Ilveskodissa. Nythän olenkin nimenomaan kokeilemassa sitä työn tekoa ja kokeilemassa millaiset ne taidot ovat nykyään pidemmänkin töissä pois olon jälkeen.

Olen käsittääkseni ollut pidetty työntekijä monessa aiemmassa työpaikassani mutta vielä tuolla Ilveskodissa työt eivät ole lähteneet sujumaan niin hyvin kuin voisi sujua. Mutta enhän ole vielä ollut tuolla töissä kuin kolme viikkoa. Ehkä se siitä vielä lähtee sujumaan ja onneni saattaa olla sekin että alkuperäissuunnitelman sijaan työkokeiluni kestääkin heti kolme kuukautta, ei vain kuukauden. Minulla on siis vielä aikaa päästä paremmin sisälle tuonnekin ja näyttää osaamistani.