Nyt on jännät hetket

Minä elän tällä hetkellä jännittäviä aikoja. Työkokeilustani Ilveskodissa on enää viisi työvuoroa jäljellä ja työkokeilun jälkeisestä jatkosta Ilveskodissa on jo puhuttu moneenkin kertaan. Mikään ei ole kuitenkaan vielä varmaa joten saan jännittää asioiden varmistumista vielä jonkin aikaa.

Mielelläni jatkaisin töitä Ilveskodissa. Kirjoitin muistaakseni marraskuussa tänne blogiini kuinka taitoni eivät mukamas riittäisi tuolla mutta se taisi olla yksittäinen hairahdus ja huono hetki. Työni ovat sujuneet nimittäin kokonaisuudessaan hyvin Ilveskodissa ja Ilveskodin keittäjän emäntäkin sanoi eilen että pitäisi minut siellä mielellään jatkossakin kunhan maksaja löytyy 

Tosiaan mielelläni jatkaisin työn tekoa Ilveskodissa. Tähän on montakin syytä, mutta yksi painavampia on se että olen viihtynyt erinomaisesti Ilveskodissa. Viihtyvyyteeni vaikuttavat puolestaan mielenkiintoiset työtehtävät mutta ei kuitenkaan liian haastavat työtehtävät ja erittäin mukavat työkaverit. 

Jatkaisin Ilveskodissa myös siksi mielelläni että toisihan se taas ratkaisun työ"ongelmiini". Uutta työtä ei varmastikaan olisi ihan niin helppoa saada joten olisikin hienoa mikäli työpaikka minulle järjestyisi Ilveskodista ainakin joksikin aikaa. Sitten olen kuitenkin oppinut myös tekemään työni tuolla Ilveskodissa ja se on jo minulle tuttu paikka. Uuteen paikkaan meneminen kuitenkin vaatii aina oman työnsä sekin. 

Ja olisihan se hienoa mikäli minulle järjestyisi töitä. Se on kuitenkin ja tietenkin niin erilaista olla töissä kuin työttömänä kotona. Elämässäkin on ihan erilailla sisältöä silloin. Ja ei tarvitsisi tuskailla tukihakemuspaperien täyttämisellä ja lähettämisellä Kelaan. 

Ainakin jonkinlaista helpotusta Ilveskodin pitäisi saada minun palkkaamiseen työvoimatoimistosta. Minulla on sellainen opiskelu- ja työhistoria että ainakin joksikin aikaa minut palkkaava työnantaja saa jonkin verran palkkatukea. Ja sitä se keittiön emäntäkin varmasti tarkoitti sillä kun sanoi että pitäisi minut mielellään Ilveskodissa jos vain maksaja löytyy. 

Eli jännittäviä aikoja elän. Toivon todella että saan jatkaa Ilveskodissa työskentelyä joten pidetäänhän peukut pystyssä. Ilveskodissa olen saanut lähinnä olla muuten salaattipuolella ja tiskissä auttamassa. Ilveskodista lähtee aina arkisin ruokaa koteihin annoksina joten olen saanut salaattipuolella jakaa salaattia annoskippoihin. Erilaisten juuresten, kasvisten ja vihannesten kuoriminen ja käsittely on tullut minulle myös varsin tutuksi. Olen paljon päässyt kuorimaan esimerkiksi sipuleita ja porkkanoita. Parhaimmillaan saan joskus kuoria päivän aikana porkkanoitakin sellaiset kymmenen kiloa.

Sitten olen saanut sellaisella salaattikoneella ajaa perunaa viipaleiksi, kuutioiksi ja suikaleiksi sekä myös monia monia muita raaka-aineita olen saanut ajaa myös samalla koneella joko viipaleiksi, kuutioiksi, suikaleiksi tai raasteeksi. Tuota salaattikonetta tuolla Ilveskodin keittiöllä käytetään paljon. 

Olen saanut Ilveskodissa olla välillä myös tiskissä auttelemassa. Olen joskus ollut myös tiskin likaisessa päässä esiputsaamassa astioita pesukoneeseen mutta yleensä olen tiskin puhtaassa päässä ottamassa astioita pesukoneesta vastaan ja viemässä astioita paikoilleen. Ilveskodissa on siis sellainen iso tiskikone käytössä, sanotaanko näitä sitten tuulitunneleiksi? Ainakin joskus olen tainnut kuulla käytettävän tuulitunneli-sanaa noista isoista suurkeittiöissä käytössä olevista tiskikoneista.

Minulle työssä pärjääminen on tärkeää joten siksikin on hienoa että olen pärjännyt käsittääkseni myös Ilveskodissa. Eiköhän se nyt ole merkki pärjäämisestä että Ilveskodin emäntä sanoi pitävän minut siellä mielellään jatkossakin ja oikeastaan minun ei ole itse tarvinnut ottaa mahdollista jatkoani esille työpaikalla vaan muut työntekijät ja päälliköt ovat tehneet sen puolestani. Tästä olen kiitollinen, sillä olen sellainen jahkailija ja arkajalka itse että jos minä itse olisin hoitanut asiaa niin todennäköisesti pähkäilisin tätä vieläkin vain lähinnä omassa päänupissani. Eikä asia olisi edennyt mitenkään.

Äiti minut aikoinaan opetti töitä tekemään Pekolan ala-asteella kun siellä olin parina kesänä töissä äitini kanssa siivoojana. Tuolloin eivät työt aina maistuneet ja olin jokseenkin laiska mutta silloin äiti vähän korotti äänen voimakkuuttaankin ja näytti miten niitä töitä tehdään. Sain arvokasta oppia ja noilla opeilla olen yrittänyt pärjätä työelämässä sen jälkeen.

Ja hyvin on mielestäni ja käsittääkseni mennyt. Olen ollut pidetty työntekijä monessa työpaikassa jossa olen töissä ollut. Esimerkiksi niin ensimmäisiissä työpaikoissani Parolan Rosollissa ja Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen leipomossa kuin myös vaikkapa lomakoti Ilonpisarassa ja koulutuskeskus Tavastiassa.

Jännitän aina sitä miten pärjään töissä mutta turhaa se tuntuu olevan. Sillä yleensä pärjään töissä hienosti. Kummatkin nyt viimeisen vuoden aikana suorittamani työkokeilutkin ovat vissiin sujuneet hyvin, työkokeilu koulutuskeskus Tavastian keittiöllä päättyi työpaikan tarjoamiin kakkukahveisiin ja keittiön emäntä sanoi ettei siellä kaikkien harjoittelijoiden kunniaksi juoda kakkukahveita, vain erityisten. Ja nyt Ilveskodissakin minut mielellään pidettäisiin jatkossakin.

Kiitos vanhemmilleni hyvästä kasvatuksesta, ja äidille etenkin siitä että ihan konkreettisestikin opetti poikansa aikoinaan töitä tekemään. Niillä opeilla on hyvin pärjätty työelämässä. Ja pidetäänhän ne peukut pystyssä että raha-asiat järjestyisivät ja saisin jatkaa Ilveskodissa työkokeilnu jälkeenkin. Se merkitsisi minulle paljon.