lauantai 25. tammikuuta 2020

Rutiini auttaa jaksamaan

Olen ollut nyt yli kolme kuukautta jo työkokeilussa tuolla Ilveskodissa. Olen pistänyt merkille sen että olen alkanut viihtymään paremmin ja paremmin tuolla työkokeilupaikallani. Ja jaksankin paremmin töissä nykyään sekä en ole työkokeilupäivänkään jälkeen niin väsynyt kuin aiemmin olin.

Sanoisin isoksi syyksi kaikelle tälle että on minulle on muodostunut töihini jo jonkinlaista rutiinia. Eikä työskentely olekaan tämän rutiinin vuoksi enää niin epävarmaa kuin ennen. Kun suurimmaksi osaksi ne on kuitenkin samoja hommia päivästä toiseen niin on huomannut jo että piru vie, minähän osaan! ja sitten on helpompi tehdä töitä. Ei tarvitse enää niin paljoa jännittää miten hommat sujuvat.



Työkokeilupaikka ja työkaverit ovat minulle jo tuttuja. Hommat ovat suurimmaksi osaksi tuttuja niin sanoisin näiden seikkojen olevan syy sille miksi viihdyn työkokeilussa nyt vain entistä paremmin. Alku oli vaikea, silloin se työnteko oli sellaista hermoilua ja jännittämistäkin mutta enää ei tarvitse niin paljoa ainakaan "puristaa mailaa". Vaan on huomannut että osaan tuon ja tuon homman ainakin jo niin on tullut itseluottamustakin.

Samoin siitä työkokeilussa käymisestä on tullut minulle jo vähän kuin tapa ja rutiini sekä on tottunut jo hyvin siihen rytmiin niin senkin takia en tunne enää väsymystäkään niin paljoa kuin työkokeilun alussa. Ja mielestäni se on hyvä että ajattelen näistä asioista näin ja tästä näkökulmasta. Ikävämpäähän se olisi jos hommien käydessä jo tutuiksi olisin leipääntynyt työhöni. Mutta näin ei todellakaan ole, vaan viihdyn työkokeilussa tosi hyvin.

Mutta tuon rutiinin muodostuminen on ollut kyllä tärkeää työssä pärjäämisen, jaksamisen ja viihtymisen kannalta. Ja työkokeilun alussa se oli tosi paljon sellaista jännittämistä ja hermoiluakin, jännitti osaanko minä nyt tehdä nämä hommat vai en ja jännitti paljon enemmän sitä mitä työkaverit ja pomo minusta ajattelevat. Nyt on jonkinlainen perusta jo luotu ja ei tarvitse niin paljoa enää tosiaan pelätä ja jännittää. Sekin auttaa työssä viihtymisessä.

Mutta nyt ei suinkaan olla töissä vaan olen viikonloppua viettämässä. Kotonani ajattelin suurimmaksi osaksi tämänkin viikonlopun viettää ja lähinnä urheilua katselemalla. Mutta eilen olin kyllä viikonlopun alkajaisiksi testaamassa täällä Hämeenlinnassa Amarillon ruoat ja palvelunkin ensimmäistä kertaa.



Palvelun taso Amarillossa oli erittäin hyvää ja ruokakin oli muuten tosi maukasta mutta liha oli hieman sitkeää. Joitakin lihan palasia sai tosi kauan pureskella että uskalsi niellä ne. Mutta kaippa tuolle ravintolakäynnille uskaltaa ainakin kahdeksikon antaa arvosanaksi. 

Söin tuollaisen aterian Amarillossa kuin Flank Steak. Siinä oli naudan flank steakia ja pippurikastiketta. Sekä lohkoperunoitakin kuului ateriaan vaikka ne eivät oheisessa kuvassa näykään. Ne tarjoiltiin erilliseltä lautaselta.

Ja viime viikolla kirjoittelin siitä tulojeni epävarmuudesta. Nyt tällä viikolla kuitenkin suureksi ilokseni varmistui että saan tai itse asiassa sain jo reilun 300 euron verran toimeentulotukea Kelalta niin sain laskut maksettua ainakin. Tässä kuussa ei jäänyt oikein mitään säästöön mutta en tiedä muutenkaan tuosta säästämisestä, kannattaako se minun elämän tilanteessani. Useinhan sitä ajatellaan että säästäminen kannattaa aina mutta kun ne säästöt vaikuttavat käsittääkseni heti siihen toimeentulotuen määrään?

No joo, mutta hyvää alkanutta viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!