Varmasti eniten minua koskettavat kiellot ja näistä tulleet seuraukset ovat ne että lähes koko urheilumaailma on tällä hetkellä täysin seis. Juurikaan missään ei urheilla tällä hetkellä sillä urheilukaudet on päätetty joko pistää tauolle tai sitten ne on lopetettu kesken kokonaan. Toinen hyvin paljon minua koskettava määräys on se että yli 70-vuotiaat ihmiset ovat tässä maassa asetettu karanteeniin, täysin en vieläkään tiedä mitä tämä karanteeni käytännössä tarkoittaa. Mutta varmasti on niin että minun on rajoitettava minimiin tapaamiset oman 71-vuotiaan isänikin kanssa. Tämä karanteeni voi jatkua vaikka monta kuukautta joten olen erittäin kiitollinen luonnollisesti että vihdoin maaliskuun alussa me isäni kanssa tapasimme myös livenä.
Koronaviruksen rajoituksista minua koskevat myös se erityisesti että erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit ovat suljjettu. Tällaisia paikkoja ovat muun muassa teatterit, leffateatterit, kirjastot ja Hämeenlinnan uimahalli. Myös ihmisten oleilua ulkona ja vaikkapa kauppakeskuksissa on rajoitettu. Myös Länsituulessa on kaikki ryhmätoiminnat peruttu toistaiseksi ja monia vierailuita kielletty.
Tässä niitä määräyksiä mitkä varsinkin myös minua koskettavat. On sanomattakin selvää että Suomenkin tilanne on tosiaan tällä hetkellä vakava ja erittäin poikkeuksellinen. Minä itse ja varmasti moni muukaan ei ole elänyt luultavammin täysin tällaista vastaavaa aikaa. Aikaa jolloin Suomessakin on monia täysin poikkeuksellisia kieltoja ja rajoituksia.
No valitettavasti myös pelkään että tämä koronavirus tuo mukanaan myös muita sairauksia. Esimerkiksi mielenterveyssairauksia. Ei voida mielestäni olettaa että kaikki ihmiset kestää täysin ongelmitta nämä poikkeukselliset ja ikävät olosuhteet, monet kiellot ja rajoitukset sekä vakavat uutiset maailmalta ja Suomesta. Pelkään että näillä asioilla on vaikutusta ihmisten mielenterveyteenkin.
Esimerkiksi minä mielenterveyskuntoutujana uskallan myöntää että minulla on ilmennyt nyt jo ahdistusta. Ja kaksi edellistä yötä ovatkin luultavammin tämän ahdistuksen vuoksi jääneet unen määriltään vajaiksi. Olen nukkunut kahtena edellisenä yönä vain sellaisia 5-6 tunnin yöunia.
En koe vieläkään itse pelkääväni korona-viruksen mahdollisesti aiheuttamaa sairautta mutta koska tunnen muutaman riskiryhmään kuuluvan ihmisen niin heidän puolestaan olen huolestunut. Huolestunut olen myös luonnollisesti työkokeilupaikkani Ilveskodin puolesta. Ilveskoti on siis tällainen kriittinen vanhusten asuin- ja kuntoutuspaikka.
Huolestuneisuuden lisäksi minua ahdistavat myös tämä poikkeuksellinen ja myös varmasti vakava Suomen ja lähes koko maailmankin vallitseva tilanne. Sekä monet huolestuttavat uutiset ja keskustelut. Ahdistaa myös nämä eri rajoitukset, kiellot ja se mielikuva mikä elämästä Suomessakin nyt muodostuu näiden kieltojen myötä.
Minunkin elämäni on tällä hetkellä varsin rajoitettua. Monista rakkaistakin harrastuksista olen joutnut luopumaan kokonaan joksikin aikaa. Tällaisia harrastuksia ovat muun muassa urheilun seuraaminen, biljardin pelaaminen Länsituulessa ja teemakahvilaan osallistuminen tiistaisin Länsituulessa. Myös musiikkikeikkoja on jouduttu perumaan tämän korona-viruksen vuoksi.
Lisäksi sosiaalisuutta on rajoitettu paljonkin. Minulle oli jo vierailut Länsituulessakin tärkeitä sosiaalisuudenkin vuoksi. Nyt nuo vierailut on kielletty myös. Ja kontakteja ulkomaailmaan on muutenkin rajoitettu paljon ja on kehoitettu siihen että me ihmiset välttelisimme fyysistä läheisyyttä toistemme kanssa, esimerkiksi 10 tai yli 10 hengen julkiset kokoontumiset tullaan kieltämään.
No tärkeä tieto on tällä hetkellä varmastikin se että minä, etkä sinä ja ettekä te ainakaan ole nyt kuitenkaan yksin! On monia, monia, monia muitakin ihmisiä joiden elämää on vähintään yhtä paljon rajoitettu kuin minunkin elämää. Mutta yhdessä me selviämme tästä hemmetin koronastakin! Presidentti Sauli Niinistöä lainaten, vähemmän fyysistä läheisyyttä ja enemmän henkistä läheisyyttä. Yhdistetään voimamme, ajatellaan toisiamme entistä enemmän ja muistetaan että yhteistyössä on voimaa!
Tätä Suomessakin vallitsevaa tilaa voi jo verrata varmaan sota-aikaan mutta se merkittävä ero nyt on että sota-aikana ei ollut vielä sosiaalista mediaa. Tuosta monessti kirotusta sosiaalisesta mediasta voi olla nyt arvaamatonta hyötyä. Kun muuten ihmisten sosiaalisia kontakteja rajoitetaan niin ainakin täällä sos.mediassa voimme olla yhteydessä toisiimme. Ja haluan painottaa vielä kerran sitä että yhdessä me varmasti selviämme! Ainakin monet, monet meistä. Nyt olisi aika vähentää reilusti itsekkyyttä ja ajatella enemmän muita ihmisiä.
Haluan myös kertoa sen että olen kiitollinen toisaalta siitä että töissä saan käydä yhä normaalisti. Kun muu elämä on rajoitetussa tilassa niin työn merkitys mielestäni nyt kasvaa. Siellä saa muuta ajateltavaa, siellä on tekemistä ihan eri lailla kuin kotona ja siellä on myös sitä sosiaalisuutta. Onneksi saan käydä sentään töissä vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!