Iloinen, onnellinen ja luottavainen

Näin kesän kynnyksellä minulla on melko iloinen, onnellinen ja luottavainen fiilis. Olen iloinen siitä että isotkin asiat elämässäni ovat järjestymässä. Ja olen myös melko luottavainen tulevaisuuteni suhteen. Ensinnäkin olen tänä keväänä saanut yllättyä todella iloisesti. Minulla on ollut ulosotossa jopa yli 9000 euron velat, mutta nyt kun muutama vuosi on kulunut on velat ulosotossakin pienentynyt niin että velkaa minulla on enää vain noin 3000 euroa. Siis ihan helkkarin siisti juttu, velkani ulosotossa on pienentynyt muutamassa vuodessa jopa 6000 eurolla ja nyt se ulosotossa oleva rahamäärä on tosiaan enää vain noin 3000 euroa. 

Nykyäänhän tuon ulosotossa olevan velkasumman näkee nettipalvelustakin. Ja kun näin tuon summan ensimmäisen kerran nettipalvelusta niin en ollut ensin uskoa tiedon paikkansa pitävyyttä. Varmistinkin asian lopulta puhelimitse ulsottoasiamieheltä joka varmisti netissä olevan tiedon olevan oikea. Velkasumma on pienentynyt vain muutamassa vuodessa todella paljon ja enhän minä ole niin paljoa sitä varmastikaan pois maksellut, ehkäpä siellä on osa veloista annettu anteeksikin? 

                      

Joka tapauksessa, nyt ei ole tuon ulosotossa olevan velkasumman takia enää niin epätoivoton olo. Vaan on fiilis että minä selviän tästä! Noinkin pienen summan kuin rapiat 3000 euroa saa varmaan jo muutamassa vuodessa maksettuakin ja pääsee veloista eroon. 

En ole koskaan kuitenkaan ollut häpeissäni siitä että sotkin asiat niin pahasti vuosina 2014-2015 että sain lopulta tehtyä ulsotottoonkin velkaa melkein alunperin 10 000 euron verran. Täytyy ottaa huomioon että elämäni vuosina 2014-2015 oli melko vaikeaa ja sairastin alkoholismin lisäksi myös mielenterveydellisiä sairauksia. Nämä sairaudet kulkivat varmasti käsi kädekkäinkin. Kärsin alkoholismista senkin takia kun olin mielenterveydellisesti sairas ja taas, kärsin mielenterveyssairauksista kun kärsin alkoholismistakin.

Mutta nyt pyyhkii hyvin. Ainakin minulla on sellainen tunne. Sellainen tunne että elämä on taas noususuhdanteessa pitkästä aikaa. Edellisessä blogipostauksessani kirjoitin siitä kuinka pohjalta voi nousta takaisin ylös ja kirjoitin omasta elämästäni ja sellainen fiilis minulla on yhä, pohjalta olen nousemassa ylös takaisin. 

Nyt minulla on iloinen ja luottavainen fiilis tosiaan sen suhteen että elämä on järjestymässä. Olen etenkin vuodesta 2016 alkaen kuntoutunut pienin askelin eteenpäin elämässäni. Niin kuin jo viime postauksessani kirjoitinkin. Ja nyt kun katsoo eteenpäin niin on elämäni järjestymässä entistä enemmän vain ja se on iso juttu. 

Mistä palasista se hyvä elämä edes koostuu? Minulla on ainakin isoina tavoitteina että olisin jonain päivänä taas kokonaan velaton ja saisin oikein palkkatyötä. Lisäksi olisin terve, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ennen kaikkea varmasti se olisi iso juttu että en kärsisi mielenterveydellisistä sairauksista. Sekä pysyn terveellä tiellä muun muassa myös alkoholin käytön suhteen. Näistä palasista se hyvä elämä tuntuu minulle tällä hetkellä rakentuvan. 

Pian sitä saattaa tuntea itsensä voittajaksi.

Ja hiljalleen nuo palaset ovat järjestymässä kohdilleen. Olen ollut jo pidemmän aikaa terve. Nythän minulta poistui käytöstä tuo antabus-lääkitys jonka turvin olin erossa alkoholista. Nyt lopetin käyttämästä antabusta ainakin kokeeksi mutta hyvin on alkoholin käyttö pysynyt minulla aisoissa antabuksen käytön lopettamisen jälkeenkin.

Ja työrintamaltakin kuuluu hyvää. Olen ollut kohta yhdeksän kuukauden ajan työkokeilussa Ilveskodissa ja hoitanut työni siellä kuulemma niin hienosti että palkallinen jatko on käytännössä jo varma juttu. Vain lähinnä korona ja mahdolliset lomautukset voivat sotkea nuo suunnitelmat. Sillä jos tulee lomautuksia niin ei voi tehdä uusiakaan sopimuksia. Ja seuraava sopimus voi kuulemma olla jopa vakituinen eli toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. 

Se olisi hienoa, sillä sen lisäksi että saisin ison tavoitteeni toteutettua niin olen myös viihtynyt Ilveskodissa erittäin hyvin. Minä olen pitänyt Ilveskotia hyvänä työpaikkana jossa on mukavat työkaverit ja se on ollut minulle iso juttu että Ilveskodissa tehdään niin paljon alusta alkaen itse ruokaa ja arvostetaan paljon myös keittiötyötä. 

Tilanteeni Ilveskodissa näyttää hyvältä ja nyt varmasti entistä paremmalta vain kun olen jaksanut siellä nykyään tehdä myös kahdeksan tunnin työpäiviä. Työpäivieni pituutta pidennettiin tuossa pari-kolme viikkoa sitten kuudesta tunnista kahdeksaan tuntiin ja olen hyvin jaksanut noinkin pitkiä päiviä tehdä. 

Ja ilahduin myös siitä tiedosta että minun saaminen takaisin palkkatöihin ei ole pelkästään kuulemma minun tavoite vaan se on sekä minun ja Ilveskodin yhteinen tavoite ja jos vain mahdollista niin iso tavoite on saada minut jonain päivänä jopa Ilveskodin palkkalistoille kokonaan. Se jos mikä olisi hienoa!    . .