lauantai 27. kesäkuuta 2020

Iso unelma päättyi pettymykseen

Voin kuvailla itseäni työntekijänä ahkeraksi, vastuulliseksi, tunnolliseksi ja luotettavaksi. Olen ollutkin usein pidetty työntekijä paikoissa joissa olen töissä ollut. Mutta kyllä minunkin työhistoriaan mahtuu kaksi tapausta kun hommat eivät sujuneetkaan niin hyvin kuin niiden olisi pitänyt sujua. Olen saanut työhistoriani aikana kahdet potkut. 

Toiset potkut sain hämeenlinnalaisesta keittiöstä kun en riittävän nopeasti eli todella nopeasti oppinut työtehtäviäni. Ensimmäisistä potkuistani tuli sen sijaan juhannusaattona kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Lähdin kesällä 2010 töihin Ahvenanmaalle Föglö-nimiselle saarelle mutta se työreissu päättyi lopulta kyyneliin ja ensimmäisiin potkuihini. 

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset seisovat ja ulkoilma
Minä kesällä 2010. Sen maatalon kuistilla jossa minun piti asua ollessani Föglössä kesätöissä.

Joskus 1990-luvun lopulla aloin siitä jo haaveilemaan. Tuolloin vanhempienikin kanssa Ahvenanmaalla reissatessa sai huomata että siellä on paljon kesätöissä nuoria manner-suomalaisia. Silloin nuoren Viltsunkin mielessä jo alkoi haave itämään, ehkä minäkin  rohkenisin joskus lähteä Ahvenanmaalle kesätöihin? 

Lopulta tuosta haaveesta kasvoi melko iso unelma ja keväällä 2010 minulla oli jo tarpeeksi rohkeuttakin kerättynä. Lähdin rohkeasti hakemaan kesätöitä Ahvenanmaalta ja lähetinkin työhakemukseni Enigheten gästhem-nimiseen paikkaan Föglööseen jonne haettiin kokkia kesäksi. No, työnhaussa tärppäsi! Lopulta sovimme muutamien puheluidenkin jälkeen että pääsen Enigheten gästhemiin töihin kesäksi. 

Alkoi kova ruotsin kielen kertaaminen, jännittäminen, odottaminen ja reissun suunnittelu. Mitä minun kannattaisi pakata mukaan sillä Ahvenanmaan pieneltä saarelta ei niin vain lähdetä hakemaan mistään kaupasta unohtuneiden vaatteiden tilalle uusia vaatteita.

Minua lähtivät viemään Ahvenanmaalle kesäksi töihin vanhempani ja siskon silloin seitsemän vuotias tytär. Reissasimme Ahvenanmaalla ensin viikon ja sen jälkeen aloitin työni ja muut reissaajat lähtivät kohti manner-Suomea ja kotia. 

Kuvan mahdollinen sisältö: teksti

Olin melko innostunut edessä olevasta haasteesta. Jännittynytkin, miten selviäisin kesätöistäni kun kaiken muun lisäksi ruotsin kielen taitonikin oli vain kohtalainen. Isosta unelmastani oli tullut totta, mutta valitettavasti siitä unelmasta tuli lopulta totta vain viikoksi. Ensimmäisen työviikon jälkeen sain nimittäin jo potkut. Olimme sopineet pomoni kanssa että jos en hallitse kieliä riittävän hyvin niin sopimukseni voidaan irtisanoa ja niinhän siinä sitten lopulta kävi. Asia jota olin pelännyt niin nousi lopulta ratkaisevaksi seikaksi. Iso unelmani päättyi lopulta pettymykseen.

Silloin tuo tuntui katkeralta ja pahalta takaiskulta. Olipahan ne ensimmäiset potkuni. Asia jota oli vaikea silloin sulattaa. Yleensä olen kerännyt kiitosta ja paljon myönteistä palautetta työpaikoissa joissa olen töissä ollut. Nyt tuli potkut. Enhän minä voi saada potkuja? 

Olin pettynyt ja katkeroitunut tuolloin. Otin tuolloin yhteyttä jopa Palvelualojen ammattiliiton juristeihin ja pyysin selvittämään menikö asiat laillisesti oikein. Lopulta selvisi että potkuihin ei liittynyt mitään hämärää ja lain vastaisuutta vaan kaikki olivat menneet pykälien ja sopimusten mukaan. 

Ehkä olin jopa myös häpeissäni. Olihan senkin eteen tehty kova työ että minut oli tavaroideni kanssa saatu tuonne Föglööseen. Pidin tuolloin myös blogianikin ja senkin ajan teksteistä on luettavissa tuo katkeruuteni ja surullisuuteni sekä se että asia todella otti päähän tuolloin. 

No tänä päivänä muistelen vähän jo huvittuneenakin tapausta. Ja toisaalta jostain syystä myös lämmöllä. Olimmehan aluksi viikon reissussa Ahvenanmaalla vanhempieni ja siskoni tyttären kanssa ennen kuin kesätyöni alkoivat. Vuonna 2010 olin kymmenen vuotta nuorempi kuin mitä tänään ja hiukan ehkä naiivikin. En vältttämättä ottaisi asiaa enää niin raskaasti vaan nielisin pettymyksen mahdollisimman nopeasti ja laittaisin uutta matoa vain koukkuun. Aina asiat eivät suju niin kuin haaveillaan ja ei ne työtkään joka paikassa lähde sujmaan niin hienosti. 

Olen joka tapauksessa yhtä erilaista Ahvenanmaan reissua ja kokemusta rikkaampi. Tuohon aikaan muutenkin haaveilin paljon töistä kotiympyröitä selkeästi kauempana ja samana kesänä kävin työhaastattelussa myös Lapissa asti. Tuokaan reissu ei kyllä tuottanut toivottua tulosta mutta sainpahan samalla kivat turistireissut niin tällä Ahvenanmaan työreissulla kuin Lapin työhaastattelureissullakin. 

 

    


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!