Viihdyn työssäni, kivusta huolimatta

Palasin työelämään takaisin 17. elokuuta eli kaksi viikkoa sitten. Pidin sitä ennen viiden viikon kesäloman ja kirjoittelinkin paljon kuulumisiani kesälomaltani ja lomareissuiltani tänne blogiinikin. Paluu työelämään on sujunut yllättävänkin hyvin. Olen siis töissä täällä Hämeenlinnassa Ilveskodin keittiöllä ja viihdyn kyllä mainiosti työssäni. Ja viihtyisin vielä vain yhä paremmin töissäni jos jalkapohjissani ei olisi työvuorojen aikana välillä todella kovaakin ja pistävää kipua. 

Sovin siis työpaikkani emännän kanssa puolen vuoden palkallisesta jatkosopimuksesta työkokeilun ja kesäloman jälkeen. Olin ensin viime vuoden lokakuun puolivälistä lähtien työkokeilussa Ilveskodissa aina 10. heinäkuuta asti. Sen jälkeen jäin kesälomalle ja kesäloman jälkeen olen sitten aloittanut ihan palkkatyöt Ilveskodissa. Nykyinen ja tämän hetkinen työpesti Ilveskodin keittiöllä jatkuu ensi vuoden helmikuulle asti. 

Töissäni pyyhkii hyvin.

Olin tosi onnellinen kun sain jatkaa Ilveskodissa ja nyt vielä kaiken kukkuraksi jatkoni on oikein palkallinen enkä saa työstäni vain korotettua työmarkkinatukea niin kuin työkokeilun aikana sain. Iso tavoitteeni on ollut saada oikein palkkatyötä pitkän kuntoutumisjakson jälkeen ja nyt tuntuu kyllä hyvältä kun tuo tavoite toteutui edes ainakin puoleksi vuodeksi. 

Mikä minut saa sitten viihtymään Ilveskodin keittiöllä? Töitä siellä kyllä ainakin riittää mutta työt ovat mielestäni sopivan haasteellisia, tarjoaa jonkin verran haastetta mutta eivät ole kuitenkaan liian vaikeita. Eikä työtä ole sitten kuitenkaan ainakaan kovin usein liikaa vaan ne ehtii tekemään aikataulun mukaisesti. Ilveskodin keittiöllä myös henkilökunta ja asiakkaat ovat todella mukavia. Nyt kun olen alkanut auttamaan myös salin puolella niin on myös Ilveskodin asiakkaat tulleet minulle tutuiksi vähitellen. 

Paljon viihtyvyyden kannalta tekee myös se että tulee tunne että työtä arvostetaan, työ ei ole kuitenkaan liian raskasta vaikka sitä välillä paljon tehtävänä onkin ja keittiön emäntä on erittäin mukava ja ihmisläheinen. Lisäksi työssä saa kantaa jonkin verran vastuuta mikä on myös kiva asia. 

Melko iso asia mikä kuitenkin varjostaa ja hankaloittaa työssä viihtymistäni on se että jalkapohjissani on työvuorojen aikana välillä todella kovaakin ja pistävää kipua. En osaa tarkalleen kuvailla missä kohtaa jalkapohjia sitä kipua ilmenee vaan tuntuu että sitä on välillä ilmennyt joka puolella jalkapohjia. Ostin uudet työkengätkin lomani aikana kun ajattelin että vanhat kengät ovat epäsopivat. Uudet kengät ovatkin numeroa isommat mutta ei se ainakaan vielä ole tuonut asiaan helpotusta. 

Tuollainen kipu jalkapohjissa nakertaa kyllä sitten työssä viihtymistä ainakin ja saattaa se vaikuttaa myös tehokkuuteenkin jossain määrin kun aina ei pääsekään kulkemaan niin nopeasti kun haluaisi. Olen puhunut asiasta keittiön emännän kanssa ja ensi viikolla hän puhuu koko paikan pomon kanssa, kuuluuko minullekin töihin tulotarkastus jossa pääsisin juttelemaan myös tästä asiasta lääkärin kanssa? Ainakin työpaikkalääkäri minulla on nyt myös käytössä tämän uuden palkallisen työsopimuksen myötä. Että toivottavasti tuosta kivustakin vielä eroon pääsen!

Ostin kesälomani aikana uudet työkengät.

Tuota poikkeuksellisen voimakasta kipua jalkapohjissa on ilmennyt vasta sen jälkeen kun olen hiljalleen palannut työelämään takaisin kuntoutumisjakson jälkeen. Viime keväänä koulutuskeskus Tavastialla työkokeilussani ollessani jalkapohjissa oli myös niin kovaa kipua että hyvä kun kävelemään pystyin. Ja nyt Ilveskodissa tuo kipu on jatkunut, vähän hellittänyt otettaan mutta silti jatkunut. 

Aiemmassa työelämässäni tuota kipua ei ole ainakaan näin voimakkaana ollut. Esimerkiksi Ilonpisarassa saattoi jalat olla välillä kipeänä kun pitkän päivän seisoi jalkojen päällä mutta ei kipu ollut kuitenkaan lähes yhtä pahaa kuin nyt. 

No muuten työelämään kuuluu tällä hetkellä hyvää. Ja jonkin verran on tullut ja tulee myös muutoksia minunkin toimenkuvaani. Hiljalleen toimenkuvani Ilveskodin keittiöllä on kasvanut. Ensinhän olin monta kuukautta Ilveskodin keittiöllä töissä vain salaattipuolella. Sitten kesällä aloin tekemään myös välillä vuoroja pääkokin apulaisena. Ja nyt heti kesäloman jälkeen töihin palattuani olen päässyt myös auttamaan salin puolella. 

Ilveskodissa salityöskentely on sitten taas niin erilaista kuin aiemmissa työpaikoissani on ollut. Ehkä se on eniten samankaltaista sen kanssa mitä se Ilonpisarassa aikoinaan oli. Ilveskodissa käydään niiltä asiakkailta jotka eivät itse kykene ruokaa ottamaan niin kysymässä ensin mitä he haluavat ja sitten viedään toiveiden mukaiset ruoka-annokset asiakkaille pöytiin. Ja jonkin verran myös huolehditaan että linjastossa on ruokaa riittävästi tarjolla. Olen kyllä tykännyt olla salin puolellakin töissä ja onhan se mukavaa vaihteluakin. Ainakin vielä nämä kaikki muutokset työtehtäviini ovat olleet hyviä ja parantaneet varmasti omalta osaltaan taas sitä työssä viihtymistäkin. Kun on tehtävänä just monipuolisemmin erilaisia työtehtäviä. 

Ja jatkossa alan myös yksin tekemään salaattivuoroja. Eli minulla tulee olemaan jopa sellaisiakin työaamuja jatkossa kun pitää herätä jo tosi aikaisin ja mentävä töihin jo kuudeksi. Lisäksi tulen tekemään myös välillä iltavuoroja ja toimenkuvani tulee kasvamaan välillä jatkossa myös viikonloppuvuoroilla. 

Mutta hyviltä ja kiinnostavilta muutoksilta kaikki muutokset kuullostavat ainakin näin etukäteen mietittynä. Hieman ehkä jännittää ensin miten tulen selviämään muutoksista mutta onneksi saan ainakin varmasti hyvää perehdyttämistä kaikkiin vuoroihin ennen kuin pääsen yksin olemaan eri vuoroissa.   

Tästä se varmaan lähtee taas sujumaan. Arki, työelämä loman jälkeen ja työsyksy!