Näin jälkeenpäin kuin miettii niin 2010-luku taisi olla lopulta elämäni toistaiseksi rankin vuosikymmen. Silloin elämässäni kuohui ja 2010-luvun aikana tapahtui suoraan sanottuna paljon pahaa. Luulin jo että nyt se Viltsun paatti uppoaa mutta ei se silti uponnut. Tässä sitä yhä ollaan, kirjoitellaan blogiinkin ja ihaillaan kauniita naisia. Nautitaan jälleen elämästä. Vaikeudet kasvattavat ja ne on tehty voitettaviksi. Minäkin nousin pohjalta takaisin ylös.
Mutta se 2010-luku, se oli oikeasti lopun perin vaikea ja raskas vuosikymmen. Jo ensimmäisen takaiskun ja pettymyksen koin silloin heti vuonna 2010 kesällä kun työni Ahvenanmaan Föglö-nimisellä saarella eivät sujuneetkaan niin kuin haaveilin vaan sain potkut töistä jo ensimmäisen työviikon jälkeen. Minun oli tarkoitus olla siellä koko se vuoden 2010 kesä töissä mutta sain lopulta potkut jo siis ensimmäisen työviikon jälkeen surkean kielitaitoni vuoksi.
No, tämä pettymys kirveli hetken ja oli lopulta vain pieni takaisku. Rankempia kokemuksia oli vielä 2010-luvulla edessäpäin. Vuonna 2011 äitini oli pitkään sairaalahoidossa ja lopulta menehtyi kesällä 2011. Tämä oli rankkaa aikaa, jo se kun äitini oli niin pitkään sairaalahoidossa ja sitten se kuinka kaikki päättyi äidin menehtymiseen. Äidin kuolinpäivästä tasan vuoden kuluttua oli täysin samana kuolinpäivänä veljeni vuoro menehtyä vuonna 2012. Ja kun oli veljeni muistotilaisuus niin toinen enoni ilmoitti että toinen enoistanikin on tuon päivän aamuna menehtynyt.
No meni muutama vuosi hyvin ja elämäni oli ihan auvoisaa kunnes minä itse sairastuin. Vuonna 2014 aloin kärsimään alkoholismista ja kaikki päättyi siihen että minut pistettiin sairaalahoitoon psykiatriselle osastolle sairastuttuani lopulta alkoholismin lisäksi myös psykoosi-nimiseen sairauteen. Syksyllä 2015 alkoikin sitten toipuminen mielenterveyssairauksista, alkoholismista ja psykoosista sekä masennuksestakin. Olin neljän kuukauden verran sairaalahoidossakin ja sen jälkeen muutin asumaan mielenterveyskuntoutujien asuin-ja toimintakeskukseen Länsituuleen, kuntoutumiseni jatkui.
2010-luku sisälsi muutakin pahaa. Alkoholismin takia ja muutenkin sen aikaisen leveän elämäntyylini johdosta ryyppäsin ja rellestin itselleni melkein 10 000 euron velat ulosottoon ja 2010-luvun lopussa sitten aloin kärsimään myös rahapeliriippuvaisuudesta. Kuinka paljon pahaa voi yhdelle ihmiselle sattuakaan kymmenen vuoden aikana? Mutta Popedan laulun sanoja mukaillen, kun on pohjalla näin, ainoa suunta on ylöspäin!
Vaikka välillä on vaikealta näyttänytkin niin ei se Viltsun paatti ole uponnut vaan olen onnistunut nujertamaan vaikeuteni ja olen varmasti tänä päivänä taas vahvempi ainakin henkisesti kuin koskaan aiemmin. Voin olla itsestäni varmasti vähän ylpeäkin, ei se pohjalta takaisin ylös nouseminen valitettavasti kaikilta onnistu. Mutta minulta se on onnistumassa.
Elämäni on nyt varsin hyvällä mallilla. Hienosti menee, totesi tukihenkilönikin ja sen vuoksi on jopa kotikuntoutumiseni muuttamassa muotoaan ja lopulta loppumassa keväällä 2021 kokonaan. Tukihenkilöni on minulle soitellut viikottain syksyllä mutta talvella 2021 sekin muuttuu siihen että minä soitan hänelle jos on tarvetta. Ja jos elämä jatkaa nousukiitoaan niin vuonna 2021 aloitan taas kokonaan täysin itsenäisen elämän, ilman mitään tukipalveluja. Fiilishän minulla on jatkuvasti onnellinen ja hyvä sekä ulosotossakin olevat velkamääräni on pudonnut jo jopa noin 10 000 eurosta vain vähän reilut 2000 euroon. Sekä minulla on töitä Ilveskodissa ainakin helmikuuhun 2021 asti, toivottavasti pidempäänkin.
Olen Luojan kiitos nykyäänkin vielä elävä esimerkki siitä että vaikeudet on voitettavissa. Ja vaikka elämä välillä runteleekin niin pohjalta voi nousta takaisin ylös. Työtä ja aikaa se kenties vie mutta vaikeudet on sittenkin kukistettavissa. Mutta rankat kokemukset jättävät kyllä jälkensä ja toisaalta ne myös kasvattavat ja opettavat.
Jos kelaan mitä asioita 2010-luku minulle rankkoine kokemuksineen on opettanut niin on minusta kasvanut varmasti taas muutaman askeleen verran henkisesti vahvempi ja varmaan myös kypsempi ihminen. Olen kokenut suht nuoresta iästäni huolimatta jo melko paljon elämässäni joten en toisaalta ole enää mikään untuvikko elämän poluilla. Sitä myös nyt osaa arvostaa elämäänsä ihan eri lailla ja tätä elämän vaihetta kun asiat on ainakin suht hyvin. Ei tekemällä tee itselleen ongelmia vaan on melko optimistinen. Kun on kokenut elämässä melko paljon jo pahojakin kokemuksia niin ei enää pienistä säpsähdä ja pelkää niitä pahoja aikoja vaan tietää sen että lähes kaikesta voi selvitä.
Apua kannattaa myös hakea mahdollisimman nopeasti jos sille on tarvetta. Nykypäivänä saa moneen ongelmaan apua ja sitä on suotavaa hakea tosiaan hyvin pian jos siihen on tarvetta. Ongelmat vain paisuvat paisumistaan jos niitä vain omassa päässä miettii. Ainakin puhuminen auttaa aina ja ongelmien rohkea kohtaaminen.
Sitten vaikeat jaksot elämässä ovat opettaneet myös minulle sen että lähimmäiset ovat pirun tärkeitä. Ja muutenkin rankat kokemukset ovat opettaneet sen mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Minulla on ollut tapana sanoakin nykyään että se on elämässä tärkeintä minkä mahdollinen menetys satuttaisi eniten. Ja toisaalta, elämä on arvaamatonta ja ei ikuisesti kestävää ja elämää ei voi kuitenkaan täysin hallitakaan. Elämä on tosiaan opettanut minulle sen kuinka arvaamatonta se voi pahimmillaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!