sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Isoin tavoite oli saada onnistunut paluu työelämään

Olen nyt ollut jo edelliset vuoden ja kaksi kuukautta töissä täällä Hämeenlinnassa sen nimisessä paikassa kuin Ilveskoti. Ilveskoti on tällainen etenkin sotaveteraanien ja muiden ikäihmisten sekä toisinaan myös muiden fyysisesti sairaiden kuntoutuslaitos. Menin Ilveskotiin aluksi työkokeiluun lokakuussa 2019. Ilveskoti ei ollut juurikaan tuttu paikka minulle entuudestaan joten aloitin työkokeilun tuolloin lokakuussa melko epävarmoissa ja jännittävissä tunnelmissa. 

Jännittävää fiilistäni työkokeilun alussa lisäsi sekin että olin itsekin ollut kuntoutuja edelliset vuodet ja olin sekä olen sitä yhä. Olin ollut kuntotuja muun muassa mielenterveydellisten sairauksien takia. Ja kokemukseni työelämästä olivat viime vuosina jääneet vähäisiksi. Talvella ja alkukeväästä 2019 suoritin kolmen kuukauden onnistuneen työkokeilun koulutuskeskus Tavastian keittiöllä mutta tämän jälkeen olin taas pitkään kuntoutujana ja työttömänä kunnes aloitin tämän uuden työkokeilun lokakuussa Ilveskodissa. 

Ilveskodissa aloitin työkokeilun melko isoin odotuksin kuitenkin. Tavoitteenani oli palata senkin myötä takaisin työelämään. Ja olihan minulle luvattu että jos työkokeilu onnistuu niin jatko myös Ilveskodin keittiöllä on täysin mahdollinen. Toisaalta minua oli myös varoitettu ja muistutettu siitäkin muun muassa Hämeenlinnan työvalmentajan toimesta että työkokeilu Ilveskodissa voi olla aivan erilaista kuin Tavastialla. Tavastialla myös keittiöhenkilökunta on saanut koulutusta kaiketi muun muassa opiskelijoiden perehdyttämiseen kun taas Ilveskodissa pitää kenties olla omatoimisempi. 

Se oli kuitenkin tämän työvalmentajankin suositus ja ehdotus että lähden hakemaan rohkeasti työkokemusta työkokeilun myötä myös tällaisesta paikasta missä tarvitsee olla omatoimisempi ja perehdytys ei ole niin hyvää luokkaa kuin Tavastialla. Ja työvalmentaja taisi ehdottaakin minulle tuota Ilveskotia työkokeilupaikaksi. 

Eikä se työvalmentaja väärässäkään ollut. Perehdytys Ilveskodissa oli kieltämättä aika vähäistä. Jo ensimmäisenä päivänä sanottiin ja käskettiin lähinnä vain tekemään erilaisia työtehtäviä mutta ei niinkään perehdytetty niiden tekemiseen. Mutta just tällaista työkokeilua toisaalta kaipasinkin sillä aika puutteellista se perehdytys on ainakin keittiöalalla monessa muussakin paikassa. Harvassa paikassa se ohjaaminen ja opetuskin on niin hyvällä tolalla kuin tuolla koulutuskeskus Tavastian keittiöllä.

Olin jännittynyt kun aloitin työkokeilun Ilveskodissa mutta silti minulla oli heti jo tavoitteet melko korkealla. Jos voisi Cheekin laulun sanoja lainata tässä kohtaa niin Tulin voittamaan ja se on varmaan näkynytkin asenteessani heti alusta alkaen. Tärkein tavoite minulla oli tosiaan saada kuntoutumiseni jälkeen onnistunut paluu työelämään. Ja päästä sinne työelämään. 

Hiljattain kirjoitinkin blogiini tästä mahdollisuudesta jonka Ilveskodin keittiö minulle tarjosi. Se että ne uskalsin antaa mahdollisuuden ja näytön paikan tällaisellekin joka oli ollut viime vuodet kuntoutujana ja jonka työelämätaidot olivat päässeet ruostumaankin kun työkokemus oli viime vuosina jäänyt vähiin. 

No, olen tuon mahdollisuuden onnistunut myös hyödyntämään. Ensin suoritin lopulta yhdeksän kuukauden verran työkokeilua Ilveskodissa jonka jälkeen sain Ilveskodin keittiöstä puolen vuoden määräaikaisen työsuhteen. Ja nyt tulen lähiaikoina allekirjoittamaan vielä ainakin yhden uuden työsopimuksen eli työsuhteeni Ilveskodin keittiöllä jatkuu toisellakin puolen vuoden pestillä. 

Olen kyllä sitten viihtynytkin Ilveskodin keittiöllä hyvin. Tykkään nykyisestä työstäni ja olenkin sanonut että yksi osoitus tästä on se että minua ei ole koskaan harmittanut lähteä aamulla töihin. Monessa aiemmassa paikassa se työnteko on ollut vähän sellaista pakkopullaakin ja välillä vittuuntuneena olen töihin lähtenyt mutta Ilveskodissa töissä oloaikana ei ole kertaakaan tosiaan harmittanut se töihin lähtö. 

Olen siis Ilveskodissa töissä siis siellä keittiön puolella. Ja toimenkuvaani kuuluu muun muassa salaattivuorojen tekeminen, tiskaaminen, viikonloppuvuorojen tekeminen välillä, salipuolen hommista vastaaminen muiden kanssa ja niin edelleen. Ja onhan minua koitettu opettaa tekemään myös niitä iltavuorojakin keittiöllä. 

Syitä miksi viihdyn Ilveskodin keittiöllä on kai se että keittiön henkilökunta on melko pieni ja tiivis sekä ihan hyvähenkinen porukka. Olen ymmärtääkseni ihan pidetty työkaveri ja minulla on fiilis että myös minä tulen kuulluksi tarvittaessa ja minullakin on mahdollisuus vaikuttaa. On myös mahdollisuus ottaa vastuuta. 

Työtehtäviä Ilveskodin keittiöllä on melko usein sellain sopivasti. Joskus on myös kiire mutta aika usein työtehtäviä on juuri riittävästi yhdelle työvuorolle. Ei tarvitse ainakaan juuri miettiä ja pähkäillä mitä sitä seuraavaksi tekisi vaan hommia on riittävästi. Ja hommia on myös mukavan vaihtelevasti. Minullakin on toimenkuva ajan saatossa vain kasvanut. Ensin olin pitkään salaattivuorolaisen apulaisena mutta sittemmin työtehtäväni ovat selkeästi monipuolistuneet. 

Pidän työtäni myös mielenkiintoisena. Ja myös se on auttanut minua entisestään viihtymään Ilveskodin keittiöllä että olen päässyt sinne ja työyhteisöön paremmin sisälle ajan myötä. Olen muun muassa sosiaalisestikin jo nyt rohkaistunut entisestään ja enää se hiljaisuuteni ei painakaan mieltäni. Vielä voin mennä sosiaalisuudessa eteenpäin mutta hyvällä tiellä olen jo nyt asian suhteen. 

Ja olenkin mennyt Ilveskodin keittiöllä paljon eteenpäin. Ilveskodin keittiön emäntäkin on myös sanonut minulle samaa. Olen ottanut isoja steppejä eteenpäin ja kehittynyt paljon. 

Ja myös se työ on tekijäänsä opettanut. Miten? Tästä lisää seuraavassa blogitekstissä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!