Eihän minulla ole salipuolen työtehtävistä paljoa vielä kyllä työkokemusta. Oikeastaan koulutuskeskus Tavastian keittiöllä minut ensi kerran perehdytettiin näihin salihommiin ja salipuolella olen sittemmin saanut työskennellä myös nykyisessä työpaikassani Ilveskodissa. Ja onhan salityöskentelyssä Tavastialla ja Ilveskodissa eroa kyllä kuin yöllä ja päivällä, mutta se ydinasia on se että molemmissa paikoissa melkein jopa perhana nautin salipuolen hommista.
Nykyisessä työpaikassani olen vielä kaiken lisäksi aidosti erilainen. Moni muu on siellä kertonut että ei oikein tykkää salihommista kun minä olen taas kertonut että tykkään näistä salipuolen työtehtävistä. Ja niin kuin tykkäänkin. Ilveskodissa salipuolen hommiin kuuluu niiden asiakkaiden passaaminen ja auttaminen jotka eivät yksinään pärjää ja huolehtiminen että linjasto pysyy siistinä ja ruokaa on tarjolla riittävästi. No, Ilonpisarassa aikoinaan piti syöttääkin joitakin asukkaita mutta Ilveskodissa riittää vain se että vie apua tarvitseville ruoka-annokset pöytään.
No, siitä että tykkään salityöskentelystä ja että olen kertonut sen myös ääneenkin niin siitä on seurannut se että saan sitten myös paljon niitä hommia tehdä ja vastata salipuolesta. Mutta eipä tuo minua kyllä haittaa sillä viihdyn kyllä salin puolella. Ja pärjäänkin mielestäni hyvin salin puolella, asiakkaat tuntuvat pitävän minusta ja olen saanut kyllä paljonkin positiivista palautetta muun muassa kohteliaisuudestani.
En minä ennen uskonut edes pärjääväni salipuolen työtehtävissä. Olen ujohko ihminen ja niin kuin todettua, sosiaalisesti kömpelö. Mutta sittenkin kai riittävän rohkea pärjätäkseni salipuolellakin. Ja olenhan kyllä muutenkin mennyt sosiaalisuudessa eteenpäin Ilveskodissakin. Muistan aikoinaan kun menin Ilonpisaraan töihin niin ainoita sanoja mitä uskalsin ihmisille pitkään aluksi sanoa oli joo. Mutta Ilonpisarassakin vähitellen rohkaistuin ja aloin puhumaan selkeästi enemmän ja samalla lailla on tapahtunut ja on tapahtumassa myös nyt Ilveskodissa mielestäni. Olen nyt jo muutenkin paljon rohkeampi ja puheliaampi kuin alkuaikoina.
Ja se että olen rohkaistunut Ilveskodissa on varmasti auttanut minua pärjäämään salipuolellakin. Ja toisaalta taas, olen huomannut että tämä salipuolella häärääminen ja ihmisten kanssa työskentely on vienyt minua sosiaalisuudessa eteenpäin.
Vielä voin rohkaistua varmasti entisestään mutta kehittymistä on jo mielestäni melko paljon sosiaalisuudessani ja ihmisten kanssa toimeen tulemisessa tapahtunutkin. Ja enää tuo asia ei vaivaa mieltänikään niin paljoa kuin aiemmin. Ja uskon että salityöskentelykin on tehnyt minua rohkeammaksi kun on ollut pakko opetella tulemaan reippaammaksi myös tässä asiassa.
Ja olen myös kertonut töissäkin avoimesti ääneen yhden syyn miksi tykkään salipuolen hommista. Se on se että vaikka salipuolellakin pääsee ihan kunnolla töitä tekemään niin silti minulla on kokemus että siellä pääsee kevyemmin kuin itse keittiöpuolen hommissa. Vaikka enhän minä nyt töitä vieroksukaan mutta kai tässä on vähän asetelmaa että viisas pääsee kuitenkin vähemmällä...
Tiedostan kyllä sen että tällaisena korona-aikana salityöskentely lienee kai rauhallisempaa tuolla Ilveskodissa kuin mitä se olisi jos ei olisi tuota koronaa. Jos ei olisi poikkeusoloja niin asiakkaita olisi Ilveskodissa enemmän ja syömään pääsisi myös asiakkaita talon ulkopuolelta. Silloin kun menin taloon syksyllä 2019 niin ruokailijamäärät olivat noin 50-60 kun ne nyt keskimäärin ovat 20-30. No, toisaalta vaan salaa toivonkin jo nyt sitä että olisi näitä salihommia vaan enemmänkin niin saisin olla kauemmin salipuolella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!