Huomasin taas eilen kuinka herkästi innostun asioista ja elämäni eri käänteistä. Toisaalta pidän kyllä innostumista ja sitä että jaksaakin innostua pienemmistä asioista vain hyvänä asiana. Sitä voisi olla aika elämäänsä tympiintynyt ja ehkä jopa masentunut jos ei mistään innostuisi.
Mistä eilen sitten innostuin? No innostuin siitä että sovin eilen Ilveskodin keittiön emännän kanssa työurani ensimmäisen virallisen loman ajankohdasta! Tällä kertaa en niinkään innostunut ja pitänyt pääasiana tätä lomaa vaikka sekin hienoa on ja tulee tekemään varmasti hyvää minulle. Vaan innostuin nyt siitä etenkin että minullakin tulee olemaan virallinen palkallinen loma! Siis uskokaa tai älkää, vaikka olen minäkin ollut työelämässä yhteensä varmaan ainakin kymmenen vuoden ajan (siis ainakin) niin nyt vasta minulla on 36-vuoden iässä työurani ensimmäinen virallinen ja palkallinen loma.
Olen ensimmäistä kertaa työurani aikana tällaisessa tilanteessa. Minulle on oikein kertynyt lomapäiviä työsuhteeni aikana ja tulen osan näistä pitämään nyt maaliskuussa ja sama työsuhteeni jatkuu loman jälkeen. Ja loma on palkallinen. Siis pääpointti on nyt se että minulla on tosiaan myös nyt ensimmäistä kertaa koskaan virallinen loma.
Moni blogini aktiivinen lukija muistaa kuinka viime kesänäkin tänne blogiinikin kirjoitin kuitenkin viiden viikon kesälomastani mutta eihän tuokaan loma virallinen ja palkallinen ollut. Työkokeiluni päättyi Ilveskodissa heinäkuun puolivälissä ja silloin sovimme vain että ennen kuin palkallinen työsuhteeni alkaa samassa paikassa niin jätetään väliin viisi viikkoa jotka ovat minulle ikään kuin lomaa. Mutta sain tuona loma-aikanakin vain työttömyystukea. Eikä minulla mitään lomapäiviä ollut tai noiden viiden viikon aikana edes voimassa olevaa työsuhdetta.
Samalla lailla on ennenkin työurallani ollut. Kun olen "lomaa" pitänyt niin on se ollut vain tällaista "omaa lomaa". Kun työni ovat päättyneet olen pitänyt pari viikkoa lomaa ennen uusien töiden alkua tai olen ollut ottamatta ekstrausvuoroja tiettynä aikana vastaan ja olen pitänyt lomaa.
Mistä tämä kaikki sitten kertoo? Se kertoo toisaalta siitä kuinka epävakaa ja hutera on työurani aiemmin ollut. Työni ja samalla elantoni ovat paljon perustuneet lähinnä vain ekstraus eli tuurausvuoroihin, kesälomasijaisuuksiin, lyhyisiin työsuhteisiin ja niin edelleen... Hyvinhän minä ennenkin työllistyin ja sain näiden epävarmojen työvuorojen avulla turvattua elantoni mutta se ikävä tosiasiahan niissä oli eli työsuhdeasiat eivät olleet yhtä hyvällä tasolla kuin vakituisimmilla ja pidempiaikaisimmilla työntekijöillä.
Nyt Ilveskodissa kun tulen pian vielä allekirjoittamaan uuden vähintään kuuden kuukauden työsopimuksen niin voidaan puhua minun työurani samalla jopa pidempiaikaisemmasta ja vakaapohjaisimmasta työsuhteesta. Kyllähän minä aikoinaan Ilonpisarassakin olin monta vuotta töissä mutta silloin työni ei ollut niin vakaalla pohjalla vaan tein usein uusia lyhyitä sopimuksia ja tein paljon paikassa esimerkiksi ekstrausvuoroja ja kesälomien sijaisuuksia. Työni oli kovin epävarmaa vaikka töitä kyllä todella sitten oli. Joskus ehkä jopa enemmän kuin vakkarityöntekijöillä.
Eteenpäinhän menemistä se on taas tämäkin. Pidän tätä virallista lomaani ainakin itse merkkinä myös eteenpäin menemisestä työurallani. Olen nyt ensimmäistä kertaa päässyt tällaiseen tilanteeseen. Olen päässyt tällaiseen tilanteeseen jossa minulla on myös mahdollisuus ja oikeus lomaankin.
Mutta mistä muusta se voi kertoa että olen tässä tilanteessa vasta nyt? Voi toki kyseenalaistaa sen miksi olen tässä tilanteessa vasta nyt? Enkö ole osannut myydä itseäni työnantajille ja palkan maksajille? Toisaalta tuskin tässä kannattaa itseään kovin paljoa syyllistää, työmarkkinat ovat käsittääkseni muutenkin muuttuneet nykyään sellaisiksi että pätkätöitä suositaan.
Toisaalta, voin kehuakin itseäni. Olen ennen esimerkiksi turvannut toimeentuloni hyvin kuitenkin näillä pätkä-ja ekstraustöillä. Se on vaatinut kuitenkin joustavuuttakin kun työvuoroja tuli aikoinaan joskus hyvinkin lyhyellä hälytyksellä eikä niitä oltu merkitty työvuorolistaan kolmeksi viikoksi ja hyvissä ajoin kerrallaan niin kuin vakituisimmilla työntekijöillä. Ja olin usein aina valmis lähtemään tekemään erilaisia työtehtäviä (esimerkiksi siivoushommista keittiöhommiin sekä yövuoroihin) ilman sen kummempaa valitusta. Oli pakko olla valmis jos rahaa halusi tienata.
Se hyvä puoli kuitenkin aikoinaan oli että sain tehdä niin paljon työvuoroja kuitenkin täällä Hämeenlinnassa lomakoti Ilonpisarassa jossa minut tunnettiinkin eikä tarvinnut tehdä työvuoroja siellä ja täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!