Itse asiassa olen melko innoissani tulevasta vuodesta. Vuoden vaihtuminen tuo kyllä sellaista fiilistäkin että kaikki ikään kuin alkaa alusta ja puhtaalta pöydältä. Tai ei minun pöytäni vuoden 2020 loppuessakaan kovin sekavaksi jäänyt vaan asiat olivat menossa lujaa vauhtia kohti parempaa ja nyt vuonna 2021 odotan tiettyjen asioiden loksahtavan kokonaan paikoilleen ja järjestykseen.
Iso asia elämässäni on tietenkin elämäni sisältö ja siinä iso osuus on mahdollisella työllä. Olen ollut nyt palkkasuhteessa Ilveskodissa täällä Hämeenlinnassa elokuun puolivälistä alkaen ja tämä nykyinen sopimus päättyy ihan jo alkukeväästä eli helmikuun puolivälissä. Heti siis jo vuoden alkupuolella saan isoon kysymykseen taas vastauksen, jatkuvatko työni Ilveskodissa?
Minä toivon jatkoa työsuhteelleni sillä olen viihtynyt lähes erinomaisesti Ilveskodin keittiöllä. Ja pidän töiden jatkumista ilman muuta tärkeänäkin asiana. Loisihan se taas varmuutta toimeentuloon ja antaisi elämään rutkasti sisältöä. Mahdollisesta jatkosta on myös jo puhuttu Ilveskodissa emännänkin toimesta ja niin, sen pitäisi olla jos ei nyt jo aivan varma juttu niin ainakin ihan mahdollista.
No pitää varautua henkisesti kuitenkin siihen huonompaankin vaihtoehtoon eli siihen että työni Ilveskodissa päättyvät nykyisen työsopimuksen päättyessä. Se olisi toki iso takaisku ja tarkoittaisi sitäkin että ainakin tämän vuoden alussa pitäisi aloittaa taas työnhakurumbakin.
Töiden jatkuminen Ilveskodissa olisi myös ulosottovelkojeni kannalta iso asia. Nythän minulla on velkaa ulosotossa enää vain noin 1556 euroa eli tällä nykymaksutahdilla se on vain noin 2,5 kuukautta ja olen kuitannut velat pois. Tämä kuitenkin edellyttäisi sitä että työni jatkuvat Ilveskodissa, sillä lyhennyksiä ulosottovelkoihin ei oteta ainakaan työmarkkinatuesta.
No, pidän todennäköisenä kuitenkin että tulen jäljellä olevat ulosottovelkani maksamaan pois tämän alkaneen vuoden aikana. Ja se on toki erittäin iso juttu minulle. Silloin kuin sain aikoinaan tietää että minulla on lähes 10 000 euroa velkaa ulosotossa niin luulin että makselen niitä sitten korkojenkin takia pois lähes loppuelämäni. Mutta eihän siihen velkojen maksuun mennytkään lopulta kuin 5-6 vuotta. Se tulee olemaan minulle valtava helpotus kun olen päässyt eroon ulosottoveloistani. Saattaa olla että silmänikin siinä kostuvat.
Ja eroon pääseminen ulosottoveloista toisi tietenkin varmaan helpotuksia tiettyihin asioihini. Mahdollisesta palkasta alkaisin saamaan taas jossain vaiheessa enemmän käteen rahaa kun pidätyksiä palkasta ulosoton takia ei enää otettaisikaan. Tämä luonnollisesti tarkoittaisi kohennusta toimeentulooni. Tämä tarkoittaisi isoakin muutosta toimeentuloon sillä nyt ulosotto on kuitenkin rokottanut palkastani sellaiset 500-600 euroa per kuukausi.
Ja jossain vaiheessa saan sitten myös luottotietoni takaisin ja maksuhäiriömerkinnätkin kai kuitattua myös niin tämä helpottaisi kummasti esimerkiksi mahdollista vuokra-asunnon etsimistäkin. Hieman isompi ja parvekkeellinen asunto on toiveissani löytää joskus.
Alkanut vuosi näyttää siis lupaavalta minulle ja olenkin aika innoissani. Alkanut vuosi saattaa tuoda muutosta myös kuntoutumistilanteeseeni. Nyt olen vielä kotikuntoutuja maaliskuuhun asti mutta keväällä kaiken mennessä yhä hyvin niin kuntoutukseni päättyy ja alan elämään taas jo täysin itsenäisesti. Nythän jo vuoden loppuessa tuli sellainen muutos että hoitaja ei soitakaan minulle enää viikottain tukisoittoja vaan minä soitan hänelle jos on tarvetta. Hiljaa etenen kohti täysin itsenäistä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!