Minun mahdollisuus ja näytön paikka

Mahdollisuus. Työni Ilveskodissa ovat alusta alkaen olleet paljon muutakin kuin pelkkä työpaikka. Kuvainnollisesti sanottuna ja näin jälkeenpäin tarkasteltuna Ilveskoti heitti tälle jo rannan tuntumassa räpiköivälle hukkumisvaarassa aiemmin olleelle pelastusrenkaan. Tarjosi mahdollisuuden vetää itsensä kokonaan rannalle turvaan. 

Olen kiitollinen tuosta mahdollisuudesta joka minulle annettiin ja siitä että hekin jaksoivat kaiketi sitten luottaa minuun ontuvan alunkin jälkeen. Olen saanut uudelleen ja uudelleen uuden työpestin Ilveskodin keittiöstä. Ensin työkokeiluani jatkettiin uudella työkokeilulla, sitten minut palkattiin sinne palkkatuenkin turvin ja nyt ensi viikolla tulen allekirjoittamaan taas uuden työsopimuksen ja Ilveskoti palkkaa minut kai kokonaan tyystin omilla rahoillaan. Palkkatukea en voi enää saada, kai? Uuden työpestin pituus tulee olemaan taas vähintään puoli vuotta.  

Helkkari että olen iloinen! Voin sanoa suoraan mitään kaunistelematta että kärsimykseni tie on samalla päättymässä. Missä olisinkaan vielä ilman Ilveskodin tarjoamaa reilua mahdollisuutta? Kaiketi vielä siellä meressä räpiköimässä... Mutta nyt, olen pääsemässä lujaa vauhtia ulosottoveloista kokonaan eroon, olen mennyt huimasti eteenpäin mielenterveysasioissa ja lujaa vauhtia olen menossa varmaan kohti sitäkin että kotikuntoutumisenikin päättyy ja alan elämään jälleen täysin itsenäisesti. 

Miksi onnistuin sitten näinkin hyvin minulle annetussa mahdollisuudessa? No, onnistumiseeni on vaikuttanut varmaan paljon asenteeni. Olen melkein siitä lähtien kun aloitin työni Ilveskodissa soittanut paljon kappaleita Cheekin Jippikayjei! ja Fintelligensin Kaikki peliin! Tulin voittamaan, en anna minkään seistä tiellä niin kuin tuossa Cheekin renkutuksessa lauletaan. 

Mielestäni asenteessani ei ole juuri vikaa ollut Ilveskodissa työskennellessäni. Olen koittanut laittaa kaiken itsestäni likoon, olla ahkera ja työtä kaihtamaton. Nöyrä ja reipasotteinen. Ja kuuliainen, olen kuunnellut mitä minulle on sanottu ja miten minua on neuvottu. 

Uskallan sanoa että hyvä asenteeni on ollut avain onnistumiseen ja tahtoni mahdollisuuden onnistumiseen. Työtaidoissani on varmasti sitten ollut hiottavaa. Että kaikki on taas muistunut mieleeni. Olihan minulla pitkä tauko kun en tehnyt töitä lainkaan. Keväällä 2019 tein kolmen kuukauden työkokeilun Tavastiassa ja siinäkin oli muutama kuukausi väliä kunnes aloitin lokakuussa työt Ilveskodissa. Ja tätä ennen olin työelämässä ollut viimeksi muistaakseni vuonna 2014. Ei mikään ihmekään jos taidot olivat vähän ruostuneet. 

Mutta nyt nuo taidot ovat taas sieltä muistuneet mieleeni. Voi varmasti sanoa että olen onnistunut vastaamaan minulle annettuun mahdollisuuteen ja Ilveskodin keittiön emäntäkin antoi eilen ymmärtää että kehittymiseni on ollut melkeinpä suurta luokkaa. Kiitos Ilveskodille että ovat jaksaneet antaa uuden ja uuden mahdollisuuden minulle vaikka alku olikin ontuva. Se on ollut minulle enemmän kuin töiden jatkumista, samalla olen vetänyt itseni rannalle taas ja kohta voin aloittaa velattomanakin uudelleen taas elämän ikään kuin puhtaalta pöydältä.  Olen onnellinen mies!