Olen luisunut hyvästä periaatteestani olla ajattelematta työasioita vapaa-ajallani

Olen pistänyt merkille itsessäni viime aikoina että mietin poikkeuksellisen paljon työasioita myös kotona. Ennen olen osannut rajata mielestäni tosi hyvin työasioiden käsittelyn tapahtuvaksi vain työpaikalla. Ja näin tämän mielestäni pitäisi mennäkin, sinä hetkenä kun lähtee töistä pois kotiin ja sulkee työpaikan oven niin pitäisi myös työasiat osata jättää työpaikalle. 

Viime viikkoina olen kuitenkin huomannut miettiväni työasioita melko paljon myös työajan ulkopuolella. Onnekseni töihin liittyvät ajatukset ovat olleet kuitenkin lähinnä positiivisia mutta silti... Olisi tervettä taas osata jättää ne työasiat työpaikalle. Pitäisi osata vapaa-ajalla irrottautua työstään. 

Yksi syy siihen että olen miettinyt paljon työasioita myös vapaa-ajalla niin voi olla tämä vallitseva koko maailman ja oma elämän tilanteeni. Vapaa-aika on tämän koronankin takia nyt aika tyhjää ja lähinnä vain kotona olemista. Ei ole töiden lisäksi paljoa muuta mitä sitten miettisi kotonakaan. Vapaa-ajalla ei ole nyt menoa ja meininkiä joka saisi ne ajatukset keskittymään näihin vapaa-ajan rientoihin. Ei ole kulttuuri-ja musiikkitapahtumia eikä urheilutapahtumiinkaan pääse yleisö paikan päälle. 

Vapaa-aika on nyt poikkeuksellisen paljon kotona olemista ja vieläpä yksin olemista minulla niin sitähän se sitten miettii mitä edes vähän tapahtuu elämässä. Ja eikä niin vähääkään tapahdu vaan onhan töillä toki iso osa elämän sisällössä. Olen kuitenkin ennen osannut rajata työasioiden miettimisen tapahtuvaksi vain työpaikalla mutta aivan viime viikkoina olen havainnut miettiväni näitä työjuttuja paljon myös kotosalla. 

Ennen se on ollut myös periaatteeni ja ihan terve sellainen. Kun työpaikan oven laittaa kiinni niin työasiat jää samalla sinne oven taakse. Ja tähän se pitäisi taas jatkossa pyrkiä. Olen kuitenkin onnekseni päässyt eroon siitä että miettisin paljon sitä miten työni sujuvat ja mitä minusta tuumataan työpaikalla. 

Kun olin viime vuonna koulutuskeskus Tavastian keittiöllä työkokeilussa kolme kuukautta niin mietin ja stressasinkin paljon sitä mitä minusta ajatellaan. Tämä oli aika uuvuttavaa ja onnekseni olen päässyt eroon sentään tällaisesta ajattelusta. Työnteko onkin tämän myötä tavallaan vapautuneempaa kun ei stressaa koko ajan sitä mitä ne minusta ajattelevat. 

Ymmärrän kyllä hyvin että tuolla Tavastialla mietin paljon tuollaisia asioita sillä olinhan palannut työelämään silloin muutaman vuoden tauon jälkeen ja oli tärkeääkin tehdä taas hyvä vaikutelma itsestään. Mutta nyt kun on tehnytkin töitä taas pidemmän aikaa putkeen niin on alkanut luottamaan enemmän itseensä, nähnyt miten ihmiset minuun suhtautuvat ja nähnyt että kyllähän ne työt sujuvat niin nykyisessä työpaikassa Ilveskodissa en enää mieti ainakaan paljoa mitä minusta ajatellaan. 

Töistä irrottautuminen on tosiaan tärkeää hyvinvoinninkin kannalta. Mutta näinä korona-aikoina olen havainnut sen irrottautumisen olevan ehkä hankalampaa kuin normaalina aikana. Elämä on vapaa-ajalla nyt paljon vain yksin kotona olemista ja silloin on ehkä hankalampaa saada niitä ajatuksiaan irti työstä. 

Eteenpäin olen mennyt kuitenkin tietyissä asioissa. En mieti enää juurikaan mitä minusta lähinnä työntekijänä ajatellaan vaikka töissä menestyminen onkin minulle myös yhä tärkeää. Mutta havaitsin tuollaisen ajattelun kuitenkin silti liikaa rassaavan sisintäni. 

Ja sitten sen vapaapätkän jälkimmäisenä vapaana en ajattele kuitenkaan enää niin paljoa että perkele kun täytyy töihin huomenna mennä. Oikeasti viihdyn nykyisessä työpaikassani josta kertoo sekin että en ole juuri koskaan työpäivän aamullakaan harmitellut sitä että täytyy töihin lähteä. Aina se ei ole joka työpaikan kohdalla ollut näin.