Oman elämäni Sankari

Koen olevani oman elämäni sankari. Olen päämäärätietoisesti edeten pystynyt voittamaan elämässäni olleet vaikeudet. Edelliset vuodet eivät ole olleet minulle todellakaan niitä helpoimpia mutta olen onnistunut raivaamaan itseni ja elämäni jälleen hyvälle raiteelle, läpi ongelmien. 

Minun polkuni tähän pisteeseen asti ei tosiaan ole ollut se kivuttomin. Vuodet 2014-2015 olivat minulle vaikeita. Silloin kärsin pahoista alkoholi-ja mielenterveysongelmista. Elämäni näytti tuolloin sotkuiselta, lohduttomalta ja jopa sellaiselta että välillä mietin voiko tästä edes selviytyä? Onneksi en kuitenkaan antanut tuolloin periksi ja luovuttanut ja nyt päämäärätietoisen kuntoutumisen jälkeen elän taas onnellista elämää. 

Tänään katoin kahvipöytään herkkuja ja juhlittiin kuntoutumiseni hienoa edistymistä.

Mielestäni on kova juttu voittaa elämässä olevat haasteet ja ongelmat. Siitä voin varmasti ottaa reilusti sulan hattuuni. Kuntoutumiseni ja parantumiseni alkoholi-ja mielenterveysongelmista alkoi syksyllä 2015 kun minut määrättiin pakkohoitoon sairaalan mielenterveyspuolelle. Siitä lähtien kuntoutumiseni on ollut aika johdonmukaista ja päämäärätietoista. Mutta paljon työtä olen itsekin joutunut tekemään että elämäni on jälleen niin hyvällä tolalla kuin se on. 

Aluksi neljän kuukauden verran sairaalan mielenterveysosastolla, sitten muuttaminen tuettuun mielenterveyskuntoutujien asuin-ja toimintayksikköön Länsituuleen, sen jälkeen aloin siellä tekemään kuntouttavia työvuoroja, osallistumaan aktiivisesti ryhmätoimintaan ja järjestämään jopa itse ryhmätoimintaa. Sitten lähdin töihin ensin työtoiminta Majakkaan, ja kun kuntoutuminen oli edennyt hyvin ja työt myös sujuneet hienosti niin aloitin kolmen kuukauden työkokeilun koulutuskeskus Tavastian keittiöllä. Ja kun kuntoutumiseni eteni edelleen hienosti niin muutin normaaliin kerrostaloasuntoon vuokralle ja aloitin samoihin aikoihin uuden kolmen kuukauden työkokeilun Ilveskodin keittiöllä.

Asuntoni keväistä ilmettä.

Ja tästä se varsinainen voittokulku sitten alkoikin. Hyvällä asenteella Ilveskotiin töihin menneenä sain ensin uusia ja uusia työkokeilusopimuksia ja kun enää uusia työkokeilusopimuksia ei voitu enää allekirjoittaa niin sitten olikin jo vuoro kirjoittaa ihan palkallinen työsopimus. Alkoi palkkatuen avulla normaali palkkatyösuhde Ilveskodissa. 

Kuntoutumistaipaleeni on vaatinut aikaa ja työtä. Sitoutumista ja positiivisuuttakin varmasti. En lannistunut missään vaiheessa vaikka aina ei helppoa ollutkaan. Ei ole ollut helpoin reitti kulkea tähän pisteeseen missä olen jo nyt mutta mielestäni reitti on ollut oikea ja kun se on kulkenut johdonmukaisesti niin junani puskuttaa taas tosiaan hyvillä raiteilla. 

Tällä viikolla on ollut aihetta tosiaan juhlaan ja etenkin tänään on ollut aika juhlia, kun ensin selvitin taas yhden työviiikonkin. On ollut syytä juhlia ja tuulettaa sitä kuinka hyvin sitten kuitenkin olen haasteet onnistunut kukistamaan. Ei ole ollut helpoin reitti kulkea nämä viime vuodet vuodesta 2014 alkaen mutta kun siitä on nyt vähitellen selvitty niin voi ihan syystä juhlia hetken aikaa. Soitattaa J. Karjalaisen Sankarit-laulua ja tuuletella. 

Ulosottovelkamääräni on nyt pyöreä nolla.

Ja aivan viime viikkoina on elämäni ottanut taas nopealla tahdilla isoja askeleita eteenpäin. Ensin allekirjoitin uuden työsopimuksen Ilveskodin kanssa, sopimus kestää jopa vuoden loppuun saakka ja tällä viikolla sain lopullisen sinetin sille että ulosottovelkani on nyt kuitattu. 

Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja monesta vastoinkäymisestä voi selviytyä. Kelle tahansa voi oikeastaan tulla eteen vastaavanlaisia ongelmia kuin mitä minä olen joutunut kokemaan. Minunkin elämäni oli kuitenkin hyvällä tolalla ennen sairastumistani. Olin mukana työelämässä, Olin tervepäinen ja restonomiksi kouluttautunut ihminen jolla oli haaveita ja tavoitteita sekä myös hyviä harrastuksia. En ollut myöskään sosiaalisesti eristäytynyt. Jotkin asiat minut sai vain luisumaan elämässä sivuraiteille. 

En ole elämälle kuitenkaan katkera vaikka minun osakseni tuli myös kohdata henkilökohtaisesti alkoholi-ja mielenterveysongelmia. Ei niitä pidä liikaa jäädä surkuttelemaan. Se positiivisuus on minut kuitenkin jo taas tähänkin pisteeseen myös vienyt missä nyt tänään olen. 

Tänään on ollut aika juhlia. Tosin koronan takia vain pienimuotoisesti siskoni ja hänen poikansa kanssa. Mutta minulle merkitsi tämäkin jo paljon koska ei oltu aikoihin nähtykään. Mutta on ollut aika juhlia sitä työtä mitä olen tehnyt kuntoutumisen eteen, hyvin edennyttä kuntoutumista ja niitä kahta isoa jytkyä joita elämässäni on viimeisen parin viikon aikana tapahtunut. Ensin yli kymmenen kuukauden jatkosopimus töissä ja sitten ulosottoveloista eroon. Tämä kaikki ei ole kuitenkaan tullut noin vain.