Lupasin sunnuntaisessa blogitekstissäni kirjoitella niitä asioita mitä työni Ilveskodissa on minulle jo nyt opettanut. Olen vain miettinyt että haukkasinko liian ison palan purtavaksi ja osaanko käsitellä ajatukseni luettavaan ja ymmärrettävään muotoon. Mutta koitan kuitenkin ottaa tämänkin kirjoitushaasteen vastaan vaikka voi olla että jotain tärkeääkin jää tällä kertaa mainitsematta.
Olen nyt ollut Ilveskodissa töissä lähes vuoden ja kolmen kuukauden verran. Aloitin työnteon Ilveskodissa 14.lokakuuta vuonna 2019. Ennen töitä Ilveskodissa olin suorittanut kolmen kuukauden työkokeilun koulutuskeskus Tavastian keittiöllä ja tätä aiemmin olin varmaan ollut työelämässä vuonna 2014 eli viisi vuotta sitten, tällöin työpaikkani oli lomakoti Ilonpisaran keittiö.
Työtaustani ennen töiden aloittamista Ilveskodissa oli jäänyt siis todella huteraksi mielenterveyssairauksien ja alkoholisminkin takia sekä näistä kuntoutumisen vuoksi. Keväällä 2019 suoritin sentään kolmen kuukauden työkokeilun ammattikoulun keittiöllä mutta sekin päättyi jo maaliskuun lopussa vuonna 2019 joten väliin jäi yli puoli vuotta kokonaan työtöntä aikaa ennen kuin aloitin työt Ilveskodin keittiöllä.
Ilveskodin keittiöltä sainkin tärkeän mahdollisuuden palata takaisin työelämään. Ja lienee sanomattakin selvää että moni asia ja oppi keittiötyöskentelystä ja koko työelämästä on palautunut mieleeni sen avulla kun olen ollut töissä Ilveskodissa. Taitoni ja oppini olivat päässeet hieman ruostumaan vuosien 2015-2018 aikana kun en ollut lainkaan työelämässä.
Mitä asioita olen siis taas oppinut työskennellessäni Ilveskodissa? Olen oppinut sen mitä työelämä vaatii ja kuinka paljon työelämässä pärjääminen vaatiikaan. Työelämässä menestyminen vaatii etenkin tiettyä kurinalaisuutta ja sääntöjen noudattamista sekä oikeanlaista, hyvää ja nöyrää asennetta. Toisaalta keittiötöissä ja työelämässä pärjääminen vaatii toki paljon muutakin. Niin paljon muuta että olen välillä miettinyt vaaditaanko työntekijöiltä jo liikaakin välillä?
Täytyy osata tietenkin tehdä niitä oman alansa työtehtäviään. Perehdytystä saa mutta niin kuin Ilveskodissakin niin saattaa perehdyttäminen olla suppeaa ja odotukset voivat olla että uuden työntekijän palkatessaan työnantaja saa jo heti valmiin ja osaavan työntekijän.
Työelämässä työntekijältä vaaditaan ainakin sitoutuneisuutta, joustavuutta, luotettavuutta ja vastuullisuutta sekä hyvää ja oikeanlaista asennetta. Sekä sitä sääntöjen noudattamista. Näillä ominaisuuksilla mennään jo pitkälle, toki myös hyvät sosiaaliset taidot ja kohteliaisuus ovat hyviä piirteitä työelämässä.
Oma asenteeni oli varmasti jo kunnossa työt Ilveskodissa aloittaessanikin mutta asenteeni on vain luultavammin parantunut töitä tehdessäni. Kun lähtökohta oli työtehtävät aikoinaan aloittaessani että tässä on hyvä mahdollisuuteni palata nyt takaisin työelämään niin hyvä asenne työntekoon tuli toisaalta kuin luonnostaan. Oli nälkää jo heti alussa näyttää osaamistaan ja työelämätaitojaan sekä haluaan onnistua.
Mutta on työt Ilveskodissa varmasti myös opettanutkin lisää sitä hyvää ja nöyrää asennetta töitä kohtaan. Kun on nähnyt että pitää olla hyväasenteinen ja ripeä töissään niin sitä on oppinut sitten itseltään myös näitä ominaisuuksia vaatimaankin. Ja oma asenteeni on varmaan matkan varrella parantunutkin.
Sitten työnteko opettaa nöyryyttä. Näkee sen että koskaan ei ole kuitenkaan täydellinen vaan aina löytyy kehittymisen varaa ja näkee oman taito-ja tietotasonsa kuitenkin rajallisuuden niin pysyy nöyränä ja oppii nöyryyttä lisää. Ja kun väkisinkin välillä tulee niitä virheitä ja lapsuksia niin oppii pitämään mielensä nöyränä. Ei tässä vielä todellakaan täydellisiä ollakaan.
Sitten olen mielestäni mennyt isojakin loikkia eteenpäin Ilveskodissakin sosiaalisuudessani, rohkeudessani ja työkaveritaidoissani. Ilveskodissa olen oppinut lisää sosiaalisuutta ja rohkeutta. Tai ensin tuli varmaan se että opin rohkeammaksi ja sitä myötä sosiaalisuuteni on lisääntynyt. Olen paljon mennyt näissä asioissa eteenpäin mielestäni Ilveskodissa. Alkuaikoina olin todella hiljainen ja se painoi mieltäkin. Sittemmin olen rohkaistunut paljon ja tullut puheliaammaksi.
Tärkeitä taitoja ja oppeja ovat olleet ne että on taas oppinut ja nähnyt oman itsensä roolin ja vaikutuksen työyhteisön toimivuuteen, on oppinut mitä ominaisuuksia hyvältä työkaverilta odotetaan ja uskaltaa tehdä hyviä ja joskus tärkeitäkin töitä koskevia kysymyksiä ja huomautuksia päivän aikana.
Mielestäni jokaista työntekijää voisi näistä samoista asioista muistuttaa. Etenkin tuosta oman itsensä ja oman käyttäytymisensä vaikutuksesta työyhteisöön. Jokainen meistä työntekijöistä mielestäni vaikuttaa työyhteisön toimivuuteen. Ja mielestäni yhä erittäin hyvä nyrkkisääntö on se että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos haluaa että työyhteisö on mahdollisimman toimiva niin kannattaa ensin katsoa peiliin jokaisen, olenko minä tarpeeksi hyvä työkaveri?
Mielestäni pitkälle mennään jo hyvällä asenteella, positiivisuudella, ystävällisyydellä ja hyvillä käytöstavoilla sekä yksi tärkeä asia on myös se että osaa antaa kritiikkiäkin oikein. Omaan puhetyyliinsäkin kannattaa kiinnittää huomiota.
Tärkeä oppi Ilveskodissakin on myös ollut se että on oppinut tulemaan taas toimeen erilaistenkin ihmisten kanssa. Työyhteisöstä kuitenkin löytyy usein persoonia joka lähtöön ja taitava työkaveri tulee kyllä juttuun erilaistenkin persoonien kanssa.
Ilveskodissa olen oppinut lisää myös mielestäni asioiden kyseenalaistamista, vastuun ottoa ja tarkkuutta. Työtehtävät välillä vaatii tarkkuutta paljon ja sitä olen Ilveskodissa oppinut. Täytyy esimerkiksi ruokia jakaessa olla tarkkana kuka haluaa ja voi syödä mitäkin ja tarkasti jakaa ruoat rajoitteidenkin mukaisesti.
Sitten olen Ilveskodissa oppinut lisää myös vastuun kantoa. Uskallan ja tartun nykyään entistä enemmän epäkohtiin ja muistuttelen asioista ja teen välillä hyviä ja tärkeitäkin huomioita. Ja teen näitä nykyään yhä vain enemmän. En tee kuitenkaan näitä huomautuksia sen takia että pääsen nostamaan itseäni farmille vaan sen takia että yritän olla hyödyksi.
Olen oppinut kyllä Ilveskodissa töissä ollessani lisää myös järjen käyttöä ja olen oppinut ajattelemaan paremmin. Mielestäni se on työmaailmassa tärkeää että osaa hieman ajatella ja käyttää järkeään, osaa ajatella vaikka miten pääsee hommissa helpoimmalla ja osaa tavallaan vähän yksinkertaistaa ja suoraviivaistaa töitään. Ei tee niin isoa numeroa joka työtehtävästään vaan päinvastoin, yrittää vähän nopeuttaa työskentelyään tekemällä siitä muun muassa mahdollisimman helppoa.
Hyviä esimerkkejä voisi olla se että kun pitää tehdä sekä saliin että jakoon vihersalaattia niin ei tee näitä erikseen vaan jos mahdollista niin kerralla kaikki. Näin säästyy sitä aikaa. Ja hyvä sekä ergonominen tapa on myös kärryjen käyttö apuna tavaroiden kuljettamisessa ja kantamisessa. Sitten myös tosiaan sarjatyöskentelyn suosiminen on hyvä juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!