Upea ulkoilupäivä

Tänään on ollut aivan mahtava ulkoilusää! Ainakin täällä Hämeenlinnassa. Ei vaan voi hehkuttaa liikaakaan tuota upeaa talvista päivää. Keli oli todella aurinkoinen ja valoisa, aurinko tuntui jopa hieman jo lämmittävän. Tien pinnat olivat sileitä ja tasaisia, ei niinkään vaikka loskaisia ja lumen peittämiä, oli todella hyvä kävellä tuolla. Ja siis tuolla kun tänään käveli niin nautti oikeastaan vain siitä hetkestä, siitä kauniista ulkoilupäivästä ja murheetkin unohtui hetkeksi. 

Minäkin sitten kävelin tuolla reilut neljä kilometriä. Kävin Hämeenlinnan keskustassa Pihlajalinnassa lääkärissä ja kävelin sen jälkeen sitten kaupan ja leipomon kautta kotiini. Matkaa kertyi yhteensä sen reilut neljä kilometriä. Lääkärikäynti oli lähinnä muodollisuus. Lääkäri kirjoitti minulle uuden B-lausunnon, työnantaja kun oli minulta sellaista pyytänyt. Työnantaja yrittää hakea palkkaamiseeni tueksi yhä uudelleen palkkatukea ja tarvitsee minulta kai sitten tuollaisen lääkärin kirjoittaman B-lausunnonkin. 

Lääkäri kyllä hieman kyseenalaisti sitä että tarvitseeko palkkatuen hakemiseen B-lausumtoa. Lääkärin mielestä tässä ei tarvitse tueksi sairauskertomuksista ja todistuksia mutta toki minulle siis tällaisen B-lausunnon suostui kirjoittamaan. 

Se voi olla että minun palkkaamiseen ei saa enää työnantaja avuksi tuota palkkatukea. Ilveskodille on maksettu sitä kuitenkin jo kuuden kuukauden verran minun palkkaamisen avustukseksi ja käsittääkseni tuo kuusi kuukautta on aika usein se maksimipituus jonka ajan palkkatukea maksetaan. No, mene ja tiedä ja pianhan se nähdään. 

Keittiön emäntä on kyllä vannonut että se saako työnantaja palkkaamiseeni avustukseksi palkkatukea vai ei niin ei muodostu kynnyskysymykseksi vaan joka tapauksessa saan uuden jatkopestin Ilveskodista. Ja todennäköisesti jatkopestinkin pituus on jälleen se kuusi kuukautta nyt sitten lopulta. 

Toivottavasti asiat pian varmistuvat ja tulen allekirjoittamaan uuden työsopimuksen mahdollisimman pian. Jaksa enää kauaa tätä vatvomistakaan ja odottelua sekä kuitenkin epävarmuutta. Olen sen verran pessimistikin sitten loppupeleissä ja paljonkin pettymyksiä elämässäni joutunut kokemaan että pidän jatkopestiäni Ilveskodissa sitten vasta täysin varmana kun uusi työsopimus on allekirjoitettu. Vaikka onhan minulle jo työvuoroja annettu myös 16. helmikuuta jälkeiselle ajallekin ja tämä ensimmäinen määräaikainen työsopimus päättyy siis tuolloin 16. helmikuuta. 

Jatko Ilveskodin keittiöllä olisi minulle luonnollisesti tärkeä juttu ja olen siitä melko paljon työpaikalla emännän kanssa puhunutkin. Työt tuovat kuitenkin paljon sisältöäkin elämääni ja auttaa minua eteenpäin elämässäni. Työt myös takaavat varman toimeentulon ja palkan avulla saisin hoidettua myös viimeisetkin ulosottovelkani siis pois. Paljoa ei tosiaan ole enää maksamatta. 

No, vietin joka tapauksessa tänään vapaapäivää, Olin viikonlopun kuitenkin töissä. Tällä kertaa on toisaalta ärsyttävästi vain yksi vapaapäivä nyt mutta toisaalta kiva ja tärkeä että oli edes se yksi vapaapäivä. Yksi vapaapäivä menee vain niin nopsaan ohi ja aika usein se yksi vapaapäivä kuluu pitkälti myös siihen edeltäneistä työvuoroista elpymiseen. 

Minua ei kuitenkaan viikonlopputyöt harmita. Etenkin tänä korona-aikana kun ei ole varsin usein just viikonlopuille keskittyviä vapaa-ajan rientoja ja aktiviteettejakaan kuten musiikkitapahtumia. Niinpä nyt minulle ei niin suurta merkitystä ole milloin olen töissä ja milloin vapaalla. Kunhan vapaapäiviäkin on ja jos vain mahdollista niin vähintään niitä on vielä se kaksi vapaapäivää peräkkäin. 

Oikeastaan ainoat syyt miksi olisin mieluummin vapaalla viikonloppuisin kuin arkena on se että usein just viikonloppuisin tulee isot määrät urheilua ja sitä on nautinnollista katsella monia tunteja putkeenkin. Toinen syy on se että saunavuoroni on just lauantaisin, en pääse muulloin saunaan.

Mutta muuten ei ole niin väliä milloin niitä vapaapäiviä minulla on ja teen mieluusti töitä myös viikonloppuisin. Olen kuitenkin myös sinkkumies ja perheetönkin niin ei tarvitse miettiä sitäkään onko vapaita yhtä aikaa muiden perheen jäsenten kanssa. 

Ja kun tulin sieltä lääkäristä kotiini niin tulomatkalla poikkesin ostamassa laskiaispullat Cafe Kaurialasta. Oli hyvät ja minunkin makeaan makuuni tarpeeksi makoisatkin pullat. Oli kiva yllätys myös että kermavaahtokin oli oikeasti makeaa, kun leipomoidenkin tuotteissa on yleensä se ongelma että kermavaahto ei ole riittävän makeaa. Minä olen makean ystävä!