Tänään on sinun syntymäpäiväsi. Täyttäisit 33 vuotta. Täyttäisit, jos olisit vielä luonamme, mutta et ole. Elämä on raakaa, julmaa ja epätasa-arvoista. Miksi sinun piti poistua keskuudestamme jo niin nuorena?
Elämäsi jäi kesken, se päättyi aivan liian varhain. Sinulta jäi isoja asioita kokematta elämässäsi ja sinulta jäi valtaosa elämästäsi nauttimatta.
Sinulla oli jäljellä viikko kesälomaasi sinä heinäkuisena perjantaina, kun menehdyit. Olit suunnitellut reissun Itävaltaan jo kaverisi luokse, mutta se jäi tekemättä. Siskosi poika Veikko oli silloin vasta reilun vuoden, et ole Veikon rinnalla ihastelemassa hänen varttumistaan vauvasta nuoreksi jätkäksi.
Et koskaan ehtinyt mennä vihille ja saada omia jälkeläisiä. Tai kokea sitä riemua, kun olisit päässyt lukuisan työvuoden jälkeen vihdoin ansaitulle eläkkeelle. Sinulta jäi kaikki tämä kokematta, sinulta jäi iso osa elämää elämättä.
Elämäsi riistettiin sinulta liian varhain. Yhä mietin sitä samaa kuin viime vuoden heinäkuussa ja tulen aina pohtimaan, miksi? Minkä vuoksi sinun oli menehdyttävä niin nuorena?
Minkä takia elämä on niin epätasa-arvoista? Sinun piti poistua keskuudestamme niin varhain, mutta me muut saamme vielä jatkaa taipalettamme täällä. Osaamatta sitä aina edes täysin arvostaa. Se tuntuu epäreilulta.
Olet aina ajatuksissani, vaikka haudallasi olen käynyt liian harvoin. Muistan ja kunnioitan sinua muulla tavoin. Muistelen sinua, luonnettasi, tekojasi ja yhteisiä hetkiämme. Olit rakas ja tärkeä minulle, veljeni. Olit minulle tuki, turva ja paras kaveri.
Onnekseni poikkeat unissani äitimme kanssa jatkuvasti. Ne tuovat lohdun minulle. Niistä unistani en tahtoisi herätä.
Lämmöllä sinua muistaen,
Ville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!