Ajatuksia elämästä

Olen sen oppinut elämästä, että se on täynnä arvoituksia. Ja jos näitä kaikkia arvoituksia rupeaisi pohtimaan, niin hulluksihan siinä tulisi ja järkensä menettäisi.

Eli välttämättä elämää ei kannata niin syvällisesti miettiäkään vaan elellä niin kuin Klamydiankin Pienen pojan-laulussa sanotaan: "Se menee niin kuin menee, turha jarrua kuluttaa. Kun kaksin käsin lapata saat kaikkee mahtavaa!".

Just näinhän sen mennä pitääkin! Pitää elellä askel kerrallaan ja elettävä täysillä.

Mun on ajoittain vaikea ymmärtää liian vakavasti elämään suhtautuvia ihmisiä. Itse, kun elelen rennolla otteella ja suhtaudun elämään aika humoristisella asenteella. Koitan olla suht positiivinen päivästä toiseen. Ja niinhän se on niin kuin äitini aikoinaan totesi: "Susta ei koskaan tiedä, milloin sä olet tosissasi ja milloin sä vaan pelleilet."

Tuo lause kertoo aika paljon minusta, luonteestani ja omasta elämän asenteestani. Ja tämän takia mun on välillä vaikea käsittää ihmisiä, jotka jaksaa liian kanssa skitsota elämästä. Ne kun ovat ihan mun peilikuviani.

Ja sen sijaan viihdyn taas hyvinkin paljon ihmisten kanssa, jotka ovat samanlaisia kuin meikäläinen. Ovat rentoja, hauskoja ja iloisia persoonia. Niin kuin suurin osa työkavereistani. Heistä iso osa on mahtavia tyyppejä. =)

Elämästä puheen ollen...

Pätevä ja päteä sanat ovat kaksi eri sanaa. Tiedän, että olen pätevä kirjoittamisharrastuksessani, mutta en halua sillä päteä. Tai levittää joka puolella mainoslausetta, "vittu mä oon kova."

Mun mielestä terveellä mielellä varustetulla ihmisellä ei ole tarvetta päteä, kukkoilla tai edes pahemmin kilpailla muita vastaan.

Tai ainakaan mulla ei ole tarvetta päteä ja tuoda itseäni esille.

Tämän sijaan haluan nauttia elämästäni. Ja sen sijaan, että julistaisin muille ihmisille, että katsokaa, olen teitä kovempi tässä, niin haluan ennemmin tulla muiden ihmisten kanssa juttuun.

Käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan kohteliaasti, huomaavaisesti ja ymmärtäväisesti. Auttaa muita ihmisiä sekä parhaimmassa tapauksessa vieläpä myös ilostuttaa heitä. Tartuttaa heihin tällaista positiivisuutta!

Toiset ihmiset ovat mulle tärkeitä. Kohtasin heitä sitten miltei missä hyvänsä.

Eikä mulla ole pahemmin tarvetta edes julkisuudelle. Sen sijaan arvostan nykyään paljon omaa rauhaa. Sitä, että saan olla vain omissa oloissani yksikseni. Kaikessa hiljaisuudessa. Rauhallisuudesta muutenkin tykkään paljon.

Ja minun mielestäni myös mielistely on suolesta. Kaikkia ihmisiä kohtaan on käyttäydyttävä fiksusti ja yritettävä tulla kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Mutta jos joku ei tykkää sinusta niin sitten ei tykkää. Ei tarvitse tykätäkään.

Tärkeintä on, että edes joku tykkää mustakin. =)