Silmäni avautuivat

Minun on pakko sanoa, että tänä aamuna yllätyin. Ja yllätyin aika toden teolla. Onhan siitä jo pitkän aikaa hoettu, että minulla on mahdollisuus edetä kirjoitustaidollani mihin tahansa, mutta enhän minä raukka ole tajunnut, että se voisi todella tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Olen tässä kolme ja puoli vuotta opiskellut toimittajaksi, lukenut viestintää ja kirjoittanut aktiivisesti niin blogiini kuin Jatkoaikaankin. Sen lisäksi, että olen opiskellut toimittajaksi, niin ovathan nämä olleet myös erittäin mieluisia harrastuksia. Tuottaneet sitä mielihyvää minulle, mikä on itse kullekin ihmiselle tärkeä asia.

Siksi olisikin toivottavaa, että muutkin (ympäri maailman) löytäisivät intohimoisia harrastuksia itselleen. Se antaa oikeasti paljon elämälle. Tulevaisuuden mahdollisuuksien lisäksi myös esimerkiksi juuri tuota mielihyvää mielelle.

Mutta yllätyin aamulla siitä, että huomasin kuinka verran olen jo kehittynyt niin ihmisenä kuin kirjoittajanakin. Ja kun miettii tulevaisuutta pidemmälle, niin helkkari, tätä on kai hieman rohkeaa sanoa, mutta mulla lienee mahdollisuus muuhunkin kuin toimittajaksi. Vielä paljon isompiinkin juttuihin.

Kun huomioi senkin, mitä olen oppinut ja opiskellut jo ennen ryhtymistäni opiskelemaan toimittajaksi. Esimerkiksi lukiossa luin paljon historiaa ja etenkin politiikkaan, talouteen ja hallintoon liittyviä asioita.

Miksi tuota pakettia sitten voisi kokonaisuudessaan todeta? Historia ja menneet ajat ei sinänsä koskaan ollut mun lempiaiheitani, mutta mua on paljon aina kiinnostanut nimenomaan asiat, joilla voisi pärjätä, niin nimenomaan politiikassa. Ja johtamiseen liittyvätkin asiat ovat aina olleet lempiaiheita ja niistäkin olen päntännyt paljon tietoa itselleni taas Kauhajoella.

Toimittajan työt ovat tietenkin yhä myös tavoitteenani, että mopo ei ole meikäläiseltä käsistä karannut, mutta haluan rohkeasti vain ruveta elämään hieman vapaammin. En ehdottomalla asenteella enää suhtaudu tuohon tavoitteeseeni vaan opiskelen samalla hieman lisää asioita ja tutkin sekä makustelen maailmaa sekä elämää.

Menen vain rohkeasti virran mukana, tartun mahdollisiin tilaisuuksiin ja aika näyttää, mihin tämän pojan puhti vielä tuleekaan riittämään.

Mikäli olen viime aikoina tulkinnut tilanteet oikein, niin tietyt tahot odottelevat kai, että auttaisin heitä yhä vain enemmän. Tulen varmasti auttamaan apua tarvitsevia tulevaisuudessa, mutta toivon, että minulla olisi mahdollisuus siihen, etten joutuisi liiankaan kiinni olemaan tietyissä asioissa.

Elämää eletään kuitenkin omien halujen ja kenties hiukkasen läheisimpienkin halujen mukaisesti. Ei vallitsevien odotusten mukaisesti. Ja kun näemmä mulla voi olla se mahdollisuus ihan mihin tahansa, niin haluan kortit jättää sen verran auki ettei tällainen shäänssi sulkeudu.

Ja mitä tapahtuu minun elämässäni jatkossa? Nyt on lomat vietelty ja on aika lähtee viemään elämää eteenpäin. Hakeutua jonnekin töihin.

Toivon myös, että välit vaikka jokaisen ihmisen kanssa tulevat sellain korjaantumaan, että toverillisesti voidaan tarvittaessa jatkossa keskustella.

Omaa käyttäytymistäni tulen nyt vihdoin hieman petraamaan. Ainakin katson paremmin, mitä tänne blogiini kirjoittelen. Ja olen pahoillani, mikäli olen aiemmin kirjoittanut tänne tekstiä, jota ei olisi kannattanut kirjoittaa. Mennyttä ei enää saa parannettua, mutta tulevaisuudestaan voi tehdä valoisamman.

Tämäkin teksti saattoi olla hieman rohkea kirjoitus, mutta tulihan ainakin purettua mielestään ne asiat, jotka siellä ovat pyörineet jo jonkin aikaa. Ja näin, että oli ihan hyvä kirjoittaa näistä muidenkin luettavaksi.

Äsken palasin Vierumäeltä. Oli mukava ja onnistunut reissu! Ja Marita Taavitsainen ei välttämättä kovin kaksisesti laulanut, mutta oli se kyllä ilo ainakin meikäläisen silmille. ;)