Kyllä voi ihminen olla pöljä

Voi vittu, että olen ollut oikein pöljien pöljä. Mikä helvetti ihmisen ajaa tekemään näin paljon töitä ja ajaa näin paljon kehittymään? Voi helvetti, että sanon minä.

Kyllä nyt on vittu oikein kehitty. Ja helvetti.

Silloin, kun lähdin opiskelemaan viestintää, niin enhän mä helvetin idiootti ottanut huomioon sitä, mihin hemmettiin tämä voi Ville-pojan vielä viedä. Korkeintaan urheilutoimittaja musta piti tulla, mutta ei! Pitää olla niin älytön, että pitää tehdä vielä enemmän duunia. Voi vittujen helvetti.

Nyt musta voi tulla kirjailijaa ja nyt musta voi tulla jopa jonain päivänä näyttelijääkin. Nyt on oikein kehittymisen kehittymiset viety oikein tappiin asti. Hemmetti soikoon.

Ja olisko pitänyt Viltsu-poika ottaa huomioon jo ennen tätä kehittymisrumbaa se, mitä ympäröivä todellisuus tästä jalostumisprosessistani vai mistä lie tykkää?

Nyt on kehitytty, mutta olenko mä nyt joku vihattu persoona? Oikein persona non grata?

Ei tästä kai oikein enää ole paluuta entiseenkään. Nyt pitää ruveta harkitsemaan maasta pois muuttamista ja paeta vaikka Timbuktuun. Paeta sinne, missä pippurit kasvavat!

Tämä on ihan kamalaa. Tuskin maailma tämän asian ihan tuosta vain sulattaa. Pöljien pöljä kun olen ollut, mutta toivottavasti joku mustakin vielä jonain päivänä voi tykätä.

Mene siitä sitten huomenna duuniin ihan normaalisti Ilonpisaraan eikä kaikki siellä vielä edes tiedä, kuinka periaatteessa kova tekijä olen jo.

Tämä on kamalaa, mutta toivottavasti tästäkin tilanteesta on jonain päivänä jonkinlainen ulospääsy. Ja pitää muistaa huumori. Tähän kohtaan ne Viltsulle tyypilliset herisyttävät naurut, he-he-he-he-he...