Vaikea päätös

Solorompsis! On tämä ollut kyllä yksi elämäni vaikeimpia päätöksiä, että onko mullakaan pokkaa vetää kirjoitustaitoani näin korkealle. On tätä kysymystä veivattu ja vaivattu pääkopassani.

Kaiketi siinä on sitten kuitenkin sellaista nuoruuden uhmaa ollut. Jos mua nyt enää nuoreksi voi edes kutsua. Että perkele, päätyyn asti vain ja katsotaan sitten lopussa, mitkä ovat seuraukset.

Kai siinä on ollut suurin murheen aihe se, että jos musta tulee tän tasoinen kirjoittaja, niin mitä ympäröivä maailma siihen sanoo? Hyljätäänkö mut ja jäänkö mä ihan yksin?

Sitten mä vaan silti marssin melkein jo ainakin päätyyn asti. Toivottavasti tämä asia vain jossain välissä sulautuu ihmisten mielessä. Pitäähän perkele meidänkin sukuun yksi julkkis saada.

Ja onhan kai näillä muillakin julkimoilla (Ria Katajalla, Kari Väänäsellä, Jukka Puotilalla, Lena Meriläisellä, Pekka Haavistolla...) ”taviksia” perheen jäseninään, sukulaisinaan ja tuttavinaan? Että ei kai tämä nyt niin suurikaan juttu ole?

Ja jos on liian iso juttu, niin sitten kaiketi vain himpsulavimpsis ja maasta pakoon?!

Toki, ei tässä nyt sinänsä vielä mitään saavutettu olla, mutta luultavammin tässä nyt alkaa vähitellen kääntymään uusi sivu meikäläisen elämän kirjassa. Nyt on enää myöhäistä itkeä, kun kakat on jo pöksyissä. Saakelin pöljä! Tätä asiaa olis varmaan pitänyt miettiä tarkemmin jo pikkuisen aiemmin.

Tosin, ei kai sitä kaikkea tarvitse tehdä ympäröivän maailmankaan mukaan? Kai mullakin jonkinlainen sanan valta omaan elämääni oli? Ja jos en nyt olis tätä tilaisuutta hyödyntänyt, niin mua olis varmaan kaduttanut hemmetisti harmaahapsisena papparaisena.