Kamala, hikinen ja kiireinen arki

Makaan olohuoneen sohvalla, jalat kattoa kohden. Pää kahden sohvatyynyn päällä. Päässäni vallitsee toivoton olotila.

Kello on jo 15.30 ja röhnötän asunnossani yhä vain yövaatteisillani. Tuskin tulen yövaatteitani edes vaihtamaan pois päivävaatteisiin. Minua väsyttää.

Olen tänä aamuna lopettanut yövuorojen tekemisen ja huomenna minun pitäisi mennä heti aamuvuoroon töihin. En ole edes nukkunut kovin montaa tuntia, olen lähinnä vain makaillut sängyssä ja sohvalla.

Olen jokseenkin nuutunut. Minua väsyttää, huomenna pitäisi jaksaa painaa taas töitä ja asunnossani vallitsee melkoinen sotku. Tunnen oloni toivottomaksi. Miten perkele voisin muuttua jonain päivänä taas pirteäksi, elämän intoa täynnä olevaksi ihmiseksi?

Tällä hetkellä olen lähinnä vain väsynyt sottasontiainen. Voi hemmetti tätä elämää!

Vaan onko elämän aina edes oltava kivaa ja hyvää? Vai riittääkö välillä sekin, että pääsee nipin napin elämässään eteenpäin?

Se on tänään maanantaikin. Maanantai, ai hemmetti, mikä kirosana! Tai ei tämä maanantai niin paha kirosana ole monelle ihmiselle ollut kuin mitä maanantait yleensä ovat. Tänään on ollut loppiainen, pyhäpäivä. Vapaapäivä.

Huomenna se itse piru vasta alkaakin, arkiviikko.

Arki on kamalaa aikaa. Arki maistuu puulta ja on väriltään harmaa. Arjessa ei ole kai mitään hyvää? Vai onko?

On kamalaa hypätä viikonlopun jälkeen takaisin arkeen. Viikonloppu on levätty tai juostu yöriennoissa ja sitten pitäisi taas jaksaa painaa arkiviikko läpi. Pitäisi jaksaa painaa läpi neljä- viisi työ- tai koulupäivää.

Viikonlopusta arkeen hyppääminen maistuu varmaan vähän samalta kuin kuumasta saunasta suoraan kylmään avantoon hyppääminen. Se on inhottavaa.

Mikä arjesta tekee sitten niin perkeleen kamalan? Varmaan kiire, velvollisuudet ja työt tai opiskelut.
Vapaa-aikaa ei juuri ole vaan arkipäivät täyttää työt ja/tai opiskelut. Ja ison osan siitä vapaa-ajastakin saattaa harpata työelämän ulkopuoliset velvollisuudet kuten huushollin asioiden hoitamiset ja lasten kaitsemiset.

Arki on yhtä hikistä puurtamista ja kiireistä juoksemista. Arki on hirveää aikaa, mutta sellaista se elämä vain on. Joskus ne rahat siihen elämiseenkin on puurrettava.

Onneksi arjessa on se hyväkin puoli, että arkiviikon jälkeen edessä on taas viikonloppu.