Kauhusta kankeaksi

Perhana, kun pelästyin liki hengiltäni eilen illalla jäähallilta tullessani. Yksi nainen tuli matkani varrella minua vastaan, tämä naikkonen ulkoilutti kolmea melko isokokoista hurttaansa ja kyllä, valitettavasti koirat eivät olleet kiinni hihnoissaan vaan juoksentelivat irrallaan.

Minut nähdessäni kaksi isokokoisinta piskiä juoksivat minua vastaan ja minä olin ihan pelosta kankeana. Luulin jo loppuni koittaneen, kun nuo veren himoiset koirat olivat ryntäämässä kimppuuni. Onneksi, koirien omistaja ehti komentamaan koirat luokseen ennen kuin pahin ehti tapahtua. Ja hurtat eivät sittenkään ennättäneet repimään minua riekaleiksi.

Säikähtämään ennätin, mutta onneksi sittenkin – loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsin kotiini ehjin nahoin HPK:n pelistä raporttia kirjoittamaan.

Melkoinen pakkanen ollut ulkona viime päivinä. Ja minun työmatkani ovat olleet ihan kamalia. Olen tuota muutaman kilometrin pituista työmatkaani koittanut pyörälläni reissaamaan, mutta kankeata ja raskasta se on ollut. Pyöräni kun on ollut ihan jäässä ja kylmä viima ja pakkanen on käynyt keuhkoini kuin mikäkin paholainen.

Munamankelini on ollut jäässä, koska en ole saanut vietyä pyörääni edes yön ajaksi varastoon sulamaan vaan olen joutunut säilyttämään sitä kerrostalon ulkopihalla.

Täällä on tämän minunkin asuttaman kerrostalon parvekkeen ikkunoita korjaamassa jotain raksamiehiä ja ei ole paljoa näilläkään raksamiehillä kaiketi järki päätä pakottanut. Nämä, kun ovat kaikki tellinkinssä asettaneet kerrostalon pyörävaraston oven eteen. Tuonne varastoon ei nyt pääse sitten kulkemaan ja joudun pyöräänikin säilyttämään ulkona.

No, umpijäässähän se fillari sitten on jatkuvasti kun sitä joutuu tällaisilla pakkaskeleillä ulkona pitämään ja sellaisella pyörällä on tosi raskas liikkua. Ja mikä pahinta, jarrutkin ovat jäässä.

Huomenna aionkin taivaltaa työmatkani kävellen, saanhan samassa päivän liikunnat. Pyöräily on näillä ilmoilla kamalan tukalaa.

Pyöräilystä viis, on se muuten ihan kiva juttu, että on vihdoinkin kunnon talvikelit. Piristävä ja raikas tuollainen pakkaskeli on ja kai se lumi vain kuuluu talveen. Sitä on jotenkin itselläänkin energisempi olo nyt, kun ulkona on lumen myötä valoisampaa kuin mitä fiilis oli silloin, kun maat oli ihan mustana. Valkoinen on talven väri.

Vaikka en minä kyllä itse sitä lunta ja talvea niinkään tarvitse.

En esimerkiksi osaa tipan vertaa luistella - vaikka innokas lätkänkin seuraaja olen ja jääkiekostakin välillä juttuja kirjoittelen. Ala-asteaikoina olin aina luistimilla turvallani ja sen jälkeen en ole luistelua enää kokeillutkaan.

Myös suksien kanssa olen samanlainen poropeukalo. Niillä kerroilla kun olen hiihtämistä kokeillut, niin olen melko usein päätynyt kaatumaan pyrstölleni. Viimeistään alamäissä. Suksilla on hirveää laskea mäkiä alas. Minua ei kai vain ole luotu luistelijaksi eikä hiihtäjäksi.

Pulkkamäkeen minut voisi saada houkutelluksi, jos olisi hyvää seuraa.