Lunta ja outoja viestejä

Talvi on vihdoin saapunut maahamme. Tai talvea tässä on tietenkin taivallettu jo pidemmän aikaa, mutta nyt ulkona on kunnon talven tuntua. Maa on valkoisena, lunta on maassa ja pakkanenkin taitaa hiukan paukkua.

Mielestäni on ihan mukava juttu, että lunta on satanut maahan. Muuten en niinkään lumesta piittaa, mutta lumi tuo lisää valoa ulos. Ennen lumen tuloa ulkona oli kovin pimeää, mutta nyt siellä on hieman valoisampaa. Se on ihan nasta juttu.

Lumen sataminen on toisaalta kyllä kaksipiippuinenkin juttu. Lumi tuo paljon valoa ulos, mutta en tiedä olisiko lunta enää silti tarvinnut sataa. Lumessa se on ikävä nurja puolikin, että siitä seuraa ajan myötä loskaa pelloille. Ja ai että mä vihaan loskaa.

Kun joulu oli musta, niin olisi toisaalta mustana voinut pysyä koko helkutin talvi. Niin ja näin, on se kuitenkin ihan kiva juttu että ulkona on vihdoin lunta.

Minä poika se kirjoittelin tänne blogiini eilen illalla varmaan oudohkonkin viestin. Olin siinä ollut pikku-Eerossa Kerhon peliä vahtaamassa ja ottanut pari olutta samalla. Olut kun on sellainen perkeleellinen juoma, että se vasta pistääkin kirjoitussuoneni sykkimään.

Niin kuin se teki eilenkin. Kirjoittelin tänne varmaan sellaisen tekstin, jota ei välttämättä olisi kannattanut kirjoittaa. En nyt tarkalleen enää edes kyllä itse muista, mitä kaikkea siinä luki, mutta pahoittelen, mikäli siinä oli sellaista kirjoitusta, joka mahdollisesti loukkasi jonkun mieltä.

Se on totta, että on luultavammin tullut aika hiljalleen lopetella Jatkoaika-harrastustani ja siirtyä uusien haasteiden pariin. Esimerkiksi kirjan kirjoittaminen voisi olla jo minun tasoisellenikin kirjoittajalle ihan varteen otettava haaste.

Sekin taitaa olla totta, että olen tekemässä osin puolihuomaamattakin tällaisen ”läpimurron” Jatkoajan kautta. Tai en mielellään mistään läpimurrosta sinänsä puhuisi, kun samalla planeetalla tässä tullaan pysymään vaikka tehtävät, haasteet ja projektit vaihtuisivatkin, mutta olen puolihuomaamattomasti ainakin varmaan menossa elämässäni vihdoin eteenpäin.

Kolmas asia, joka on faktaa niin on valitettavasti se, että olen luultavammin kovin ristiriitainen henkilö. Olen luonteeltani varmaan paljon erilaisempi kuin tekoni antavat luvan ymmärtää. Minulla on tapanani tehdä kaikki täysillä. Valitettavasti tapanani on hoitaa aivojeni nollaaminen myös täysillä.

Luonteeni vuoksi Jatkoaika ei välttämättä ollut minun kaltaiselleni ihmiselle paras mahdollinen paikka. Osa ihmisistä, kun oli siellä minua paljon erilaisempia. Mutta erilaisuus on onneksi sittenkin rikkaus.

Toki, on siellä Jatkoajassa kyllä loistoyksilöitäkin. Hemmetin hauskoja hetkiä on tullut kuitekin koettua esimerkiksi yhteisissä tapahtumissa.

Edessä häämöttävästä ”lähdöstäni” huolimatta, toivottavasti he saavat Jatkoajan pidettyä Suomen ykköskiekkomediana. Vaikka minä tulenkin jonkun ajan päästä häviämään kuin pieru Saharaan.

Se mitä minä myös olen, niin olen vähän tällainen sisäistä yrittäjyyttä omaava persoona. Ja en varmaan vähääkään vaan aika paljonkin. Yrittäjyys ja johtajuus ovat asioita, jotka minua melko paljon kiinnostavat.

Varmaan sisäisen yrittäjyytenikin vuoksi en niinkään juokse maineen perässä vaan minulle on ennemminkin tärkeää menestyminen. Tai en sanoisi menestyminen, vaan se on tosi kiehtovaa, että elämässä on tavotteita ja päämääriä ja niitä pyrkii saamaan toteutetuksi.

Yksi projektini on ollut itseni kehittäminen jonkin näköiseksi kirjallisuusalan ammattilaiseksi. Toki olen toimittajan hommia tehnyt pidemmän aikaa jo Jatkoaikaan harrastuksenani, mutta silti on ollut tosi tärkeä tavoite minulle saada niitä ihan ammattitoimittajankin hommia hamassa tulevaisuudessa.

Se raha kun on sitten kuitenkin tärkeä juttu. Harrastus on luonnollisesti arvokas ja kiinnostava asia, mutta sillä ei sitten kuitenkaan leipää pöytään pysty kustantamaan. Ja silloin kun lähdin itseäni toimittajaksi kehittämään, niin olin melko pattitilanteessa työrintamalla. Olin ollut melko pitkään työttömänä.

Siksikin tästä projektistani luultavammin muodostui niin tärkeä, sen avulla saisin kylmästi todettuna myös työasiani varmistettua. Eläkeikään asti.

HPK:lla se muuten on ruvennut jälleen menemään huonosti. Oranssipaidat ovat hävinneet jo viisi peräkkäistä peliään. En tiedä, tuleeko loppukausi olemaan taas hämeenlinnalaisille yhtä tervan juontia.

Taisivat siinä marraskuun maaottelutauolla treenata niin kovasti, että kykenivät sen lopun syyskauden vetämään kovalla temmolla läpi ja voittamaan monta matsiaan.

No, minäpä se lähden tästä kävelylenkille. Tuonne lumiseen maisemaan. Mojdo.