Kirjoittamisen lahja

Minä perkele mietin. Minä perkele mietin ja ihmettelen kuka hemmetti se on minulle tällaisen kirjoittajan lahjan mennyt antamaan.

Toisaalta, eikö meillä ole lahjoja kaikilla? Jotkut onnekkaat löytävät omat lahjansa, jotkut epäonnekkaat taas eivät. Kaikki me olemme päteviä jossain asiassa.

Kaikki me olemme jollain tavalla lahjakkaita. Joku on lahjakas kielissä, joku näyttelemisessä ja joku kolmas taas musiikissa. Joku on puolestaan lahjakas piirtämisessä ja joku toinen ihmistuntemuksessa.

Lahjakkuudessa ei kaiketi sinänsä ole mitään erikoista. Jokaisessa meissä varmasti piilee jokin lahja ja jokin kutsumus johonkin tiettyyn asiaan.

Tarvitaan vain ripaus onnea ja sattumaa, että löytää oman sisäisen lahjakkuutensa. Minä perkele olen ollut onnellinen ja olen löytänyt oman lahjani. Kirjoittajan lahjani. Olen löytänyt sisäisen Kari Väänäseni.

Löysin kirjoittajan lahjani sattumien kautta. Piruuttain eksyin Jatkoajan toimituksen mukaan kesällä 2010 ja vähän ajan päästä hokasin, että tästä kirjoittamisesta voisi tulla minun juttuni.

Pelkkä lahjakkuus ei tosin yksin riitä vaan tarvitaan pitkäjänteistä työtä ja treeniä, että saa hiottua lahjakkuuttaan paremmaksi.

Minä olen myös taitoani kehittänyt. Jo luultavammin useamman vuoden ajan. Olen kirjoittanut paljon.

Toisaalta se on hieno juttu, että olen oman lahjani löytänyt, toisaalta taas ei.

On hienoa päästä tekemään työtä, johon on kutsumusta. Työtä, jota kohtaan tuntee intohimoa tekee paljon mielekkäämmin kuin työtä, joka maistuu enemmän puulta.

Tämän vuoksi koitankin alkuvuoden aikana vaihtaa keittiöalan hommat kirjoitusalan hommiin. Ehkä alan kirjoittamaan omaa kirjaani.

Jokseenkin sitä tuntee olonsa samalla vähän kuin petturiksi.

Sitä jokseenkin kokee tunnon tuskia siitä, kun kuvittelee kuinka monet muut joutuvat ahertamaan palkkansa työssä, josta eivät edes tykkää.

Minä kun olen ollut onnekas. Olen löytänyt oman kutsumukseni.

Kuinka onnekas tulenkaan jonain päivänä olemaan verrattuna muihin, jotka eivät ole omaa intohimon lähdettä löytäneet. Saatan vielä jonain päivänä tykätäkin työstäni.

Saan olla kiitollinen siitä, että olen tällaisen kirjoittajan lahjan löytänyt.

Toisaalta, on hyvä muistaa ettei kirjoitusalaakaan kannata pelkästään ylistää ja liian suurilla pensseleillä ruusuiseksi maalata. Omat vaikeutensa ja negatiiviset puolensa silläkin alalla varmasti on - ja töitä täytyy palkkansa eteen tehdä.