Lauantain mietteet

On olemassa ainakin kaksi eri tekstilajia, on pelkkään faktaan pohjautuvaa tekstiä ja sitten on pelkkää fiktiivistä tekstiä. Tekstiä, joka on lähinnä vain keksittyä palturia.

Minun blogissani on aikojen saatossa julkaistu kumpaakin tekstilajia. Lisäksi kirjoitustyyliäni niin kuin muutenkin olemustani leimaa melko vahva humoristisuus. Näiden syiden vuoksi blogitekstejäni ei välttämättä kannata lukea aina kuin piru raamattua vaan niitä on hyvä lukea tietyllä kriittisyydellä.
Esimerkiksi edellisen blogitekstini sekstistiset unet eivät ole totta. Keksin unet omasta hullusta päästäni. Tekstin unikohtauksen en myöskään ajatellut tapahtuvan missään tietyssä työpaikassa. Olen pahoillani, mikäli tekstini on aiheuttanut jonkin sortin sekaannusta ja vääriä johtopäätöksiä.

Toisaalta, minun itseni pitäisi oppia ymmärtämään se, että tekstejäni luetaan, ne saattavat vaikuttaa jollain tavalla lukijaan ja lukijat voivat tulkita tekstit eri tavalla kuin minä olen ne ajatellut kirjoittajana tulkittaviksi. Minulla on vastuu kirjoittajana ja se minun pitäisi oppia muistamaan.

No, onneksi naurulla tästäkin asiasta yli mennään.

Minun edellisiin kolmeen ja puoleen vuoteen ovat vahvasti kuuluneet viestinnän opinnot ja itseni kehittämis-projekti. Minulla on ollut päämääränä kehittää itsestäni toimittaja, siten että saisin jonain päivänä toimittajan töitä.

Edelliset kolme ja puoli vuotta ovat olleet minulle huikeaa aikaa. Sen lisäksi, että itseni kehittämisprojekti on ollut todella sanalla sanoen kehittävä niin se on ollut myös varsin mieluisa projekti. Olen myös tykännyt toimittajan harrastuksestani. En ole vain odottanut sitä hetkeä, että yllän tavoitteeseeni vaan olen toki matkan varrellakin tykännyt harrastaa toimittajan tehtäviä.

Tätäkin asiaa olen blogissanikin aiemmin jo sivunnut, mutta se, mikä tuosta toiseksi edellisestä blogitekstistäni jäi mainitsematta niin on se, että toimittajan harrastus ei ole ollut vain oppikoulu vaan se on tietenkin ollut myös tärkeä harrastus.

Nyt minulle on pääkoppaani kuitenkin ruvennut hiipimään sellainen ajatus, että on hiljalleen aika lopetella tuota itsensä kehittämis- projektia ja toimittajan harrastustakin ja jatkaa elämässään eteenpäin. Todennäköisesti alan harkitsemaan sitä kirjailijan uraa.

Kehittämisprojektini kun on mielestäni tuottanut jopa kovempaakin tulosta kuin alunperin edes odotin sen tuottavan. Projektini on esimerkiksi kehittänyt minusta paljon paremman kirjoittajan kuin alunperin ounastelin kehittävän.

Tähän on tietenkin vaikuttanut jatkuva bloggaamisenikin. Jatkuvalla bloggaamisellani olen toki yrittänytkin kehittää itseäni kirjoittajana ja tähdätä siihen, että minulla voisi olla jonain päivänä saumat kirjailijaksi asti.

Kurkottele tähtiä, mutta tyydy tarvittaessa myös pelkkiin pipareihin.

Jatkuva bloggaamiseni ei välttämättä ole herättänyt kovin hyviä fiiliksiä muissa ihmisissä, mutta minun oli vain otettava tiettyjä riskejäkin ja ajateltava hieman omaakin tulevaisuuttani. Ajateltava omaa tulevaisuuttani hieman pidemmälläkin perspektiivillä, esimerkiksi viiden-kymmenen vuoden päähän.

Mikäli ratkaisustani on aiheutunut vaivaa ja harmia muille ihmisille, niin toivottavasti ainakin ajan kanssa ne pölyt taas laskeutuvat.

Nyt on minun osaltani varmaan ainakin opiskelut ja itseni kehittämiset ohi. Sen verran on viime vuosina tullut opiskeltua, että nyt on aika ruveta tekemään jotain muuta.

Ja on aika myöhemmin ruveta kirjoittamaan taas tänne blogiinkin jostain muusta aiheesta kuin tästä. Halusin vain tuoda tästä asiasta vielä jotain mietteitäni julki.

Nyt minun on joka tapauksessa lähdettävä Siwaan ostamaan pari saunakaljaa ja vähän muutakin evästä. Kolmelta minulla alkaa taas saunavuoro. Saunominen on joka lauantainen rituaalini. Niin kuin varmasti monella muullakin suomalaisella.