torstai 9. tammikuuta 2014

Unikuvat mielessä

Voi saatana, että voi nukkuminen tuntua hyvältä. Koisaat pehmeällä sängyllä ja pidät päätäsi tyynyn päällä. Kieritkin sängyssäsi yön aikana kuin jokin käärme ja otat unta kalloosi. Nukut noin seitsemän- kahdeksan tuntia.

Röhnötät siinä pehmeän patjan päällä silmät kiinni ja näet todennäköisesti untakin jostain. Näet unta jostain kivasta, mukavasta asiasta. Vaikkapa kiihkeästä seksisessiosta isorintaisen hoitsun kanssa työpaikkasi siivouskomerossa. Sielläpä sitä sitten paneskelette kiivastahtisesti. Työpaikan kahvitunnin voi hyödyntää monella tavalla.

Useimmiten nukkuminen on mukavaa. Ja nukkuminen on myös tärkeää. Jaksaisimmeko tehdä täällä ylipäänsä mitään muutakaan, jos emme helvetti voisi koisata joskus?

Nukkuminen on kivaa puuhaa. Se on vähän kuin pakokeinokin. Kun pistät silmäsi kiinni, niin voit samalla karistaa mielestäsi huolet, murheet, tuskat ja ikävyydet. Kierit tuskissasi sitten taas yön jälkeen. Herättyäsi, ja unihiekat silmistäsi karistettuasi.

Hemmetti, että nukkuminen on lystiä puuhaa. Onko nukkuminen kuitenkaan aina yhtä helppoa? Ei. Sitä on valitettavasti olemassa uni- ja nukkumisvaikeuksia.

Tai asia taitaa olla lähinnä niin, että itse nukkuminen on helppoa, mutta nukahtaminen on se, joka saattaa tuottaa vaikeuksia. Unen päästä kiinni saaminen ei välttämättä käy aina niin luontetavasti. Joskus sitä on tullut pyörittyä sängyssä useammankin tunnin ajan ja odotettua, että nukahtaisi. Sitä ei ole kuitenkaan saanut unen päästä kiinni kovin nopeasti ja yöunet ovat jääneet vähiin.

Onneksi sitä voi laskea lampaita, jos nukahtaminen ei käy tuosta vain. ”Yksi lammas, kaksi lammasta, kolme lammasta...” Lampaiden laskeminen saattaa helpottaa nukahtamista.

Mutta perkeleen ahdistavaa se voi olla, jos et heti saa unen päästä kiinni. Ja joudut kieriskelemään sängyssäsi useammankin tunnin ja odottamaan unen tuloa. Sitä päänuppi hikoaa, kirosanat vilisevät mielessä ja itseään koittaa jo pakottamallakin saada nukahtamaan. Mikään ei kuitenkaan auta ja nukkuminen menee pelkäksi sätkimiseksi.

Syntyy helvetinmoinen tila. Jos ei heti onnistu nukahtamaan, ahdistuu ja nukahtaminen viivästyy yhä entisestään.

Viimeksi minulla oli vaikeuksia nukahtamisen kanssa maanantai-iltana. Tuolloin minulla olivat vuorokausirytmit sekaisin ja se hemmetti soikoon hankaloitti nukkumista. Tein lauantai-maanantai välisinä öinä kaksi yövuoroa, pääsin maanantaina yövuorosta ja jouduin tiistai-aamuna menemään heti aamuvuoroon töihin.

Sitä olivat unirytmit maanataina pahasti sekaisin. Ensin olit tottunut jo siihen, että teet yöt töitä ja nukut päivät. Sitten yhtäkkiä pitikin maanantaina totuttautua toisenlaiseen rytmiin, nukut yön ja heräät aamulla aikaisin töihin. Vuorokausirytmin kääntäminen ei käy tuosta vain ja nukahtamisen kanssa oli ongelmia maanantai-iltana.

Yöunet jäivät maanantai-tiistai välisenä yönä vähiin ja tiistaina sitä joutuikin paiskimaan työnsä melko väsyneessä olotilassa. Onneksi tiistain työpäivä ei kestänyt kuitenkaan kuin kuusi tuntia ja sen jälkeen oli edessä taas pari vapaapäivää. Pääsi nukkumaankin.

Eniten minulla on ollut ongelmia nnukkumisen kanssa silloin, kun olen mennyt pitkästä aikaa töihin aamuvuoroon. Ei ole välttämättä tottunut siihen nukkumisrytmiin, että joutuu menemään maate hemmetin aikaisin illalla ja heräämään jo kukon laulun aikaan aamulla. Silloin sitä voi olla tuskia ja vaikeuksia nukkumisen kanssa.

Nukkumisessa on kai kolme vaihetta. Pehkuihin meneminen ja nukahtaminen, nukkuminen sekä herääminen.

Minä nukun useimmiten yöpyjama päällä. Saatan minä kyllä nukkua ilkosillanikin. Esimerkiksi kesähelteillä.

Sitä voi nukkuakin siististi tai sitten vähemmän siististi. Joskus sitä on tullut nukuttua aika rujollakin tavalla. On tullut myllättyä petivaatteensa yön aikana pahasti sekaisin. Ja patjaa päällystänyt lakana on yön jälkeen ollut monessa mutkassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!