Sunnuntai - pyhitetty levolle?

Mukavaa sunnuntaita blogini lukijoille. Sunnuntai taitaa olla sellainen pyhäpäivä, pyhitetty ennen kaikkea levolle. Koko aiempi viikko on menty pyyhälletty hiki hatussa ja nyt on sitten koittanut sunnuntai, aika vain maleksia sängyssä koko päivän.

Riittääkö sunnuntaisin edes virtaa mihinkään muuhun kuin lepäämiseen? Ainakin omat energiavarastoni ovat tupanneet olemaan hyvin usein tyhjinä näin sunnuntaisin, eikä sitä ole oikein jaksanut kuin maleksia sohvalla tai sängyssä koko päivän. Maleksia ja kieriskellä.

Kaiketi viikon aiemmat kuusi päivää ovat vieneet kropasta mehut sen verran vahvasti, että sunnuntaille ei ole paukkuja oikein enää riittänyt. Toisaalta, sunnuntaisin on hyvä paikka myös ladata niitä akkuja tulevan viikon taistoja varten.

Sunnuntai on ihan hieno päivä, sunnuntaissa on mielestäni sellaista juhlallisuuden ja arvokkuuden tuntua, verrattuna muihinkin viikonpäiviin. Kai se johtuu siitäkin, että sunnuntai on pyhäpäivä ja sunnuntaihin liittyvät vahvasti kirkolliset menot.

Kirkolliset menot ovat monelle suomalaiselle sunnuntaihin kuuluvia rituaaleja. Minä itse en muista milloin olisin viimeksi kirkossa käynyt jumalanpalveluksen vuoksi, sen sijaan hautajaisissa olen valitettavasti joutunut kirkossa käymään useammankin kerran viime vuosina.

Minua voisi kyllä kiehtoakin kirkossa käyminen joskus hamassa tulevaisuudessa. Esimerkiksi meneminen jumalanpalvelukseen, se voisi olla samalla hyvä hetki ja tilaisuus rauhoittumiselle ja hiljentymiselle.

En halua ainakaan arvostella uskovaisia, ymmärrän heitä hyvin. Ja jokaisella meillä on omat tärkeät asiansa ja elämän arvonsa.

Siinä missä sunnuntaille tyypillinen rituaali ovat erilaiset kirkolliset menot, niin lauantaina meidän monien suomalaisten yleinen rituaalihan on saunominen.

Tosin, jotkut saunovat jo perjantaisin tai sitten joillekin onnellisille saunominen voi olla niin yleistä herkkua, että pystyvät käymään saunassa harvasen päivä. Ja jotkut poloiset eivät tykkää saunomisesta ollenkaan. Löytyyhän meitä tässäkin asiassa, moneen junaan.

Minulle itselleni saunomisesta on muodostunut nimenomaan lauantaihin kuuluva tärkeä ja perinteinen tapa. Kun olin lapsi, niin perheessäni usein saunottiin juuri vain ja ainoastaan lauantaisin ja tälläkään hetkellä en pääse saunomaan kuin lauantaina. Minulla on saunavuoro kerrostaloni yleissaunassa aikavälillä 15-16.

Sauna on mieluisa paikka. Olen aina tykännyt suuresti saunomisesta. Ja etenkin näin kovilla paukkupakkaskeleillä (kun tuppaa olemaan sisätiloissakin kylmä) on mukava päästä tovin ajaksi saunaan istumaan ja lämmittelemään.

Tällä hetkellä minulla ei ole saunassa seuranani kuin saunatontut, mutta saunominen niin kuin moni muukin juttu on mielestäni parasta hyvässä seurassa.

Saunalla lienee vähän samanlaista vaikutusta meihin ihmisiin kuin alkoholillakin, olo rentoutuu, ilmapiiri kevenee ja juttu luistaa saunassa paremmin kuin normioloissa. Saunassa sitä onkin sitten mukava turista ilot, surut ja huolensa läpi.

Saunomiseen kuuluvat olennaisesti myös saunajuomat. Sitä on ihan kiva tulla välillä pois saunasta pesuhuoneen puolelle ja ottaa huikkaa vaikka kylmästä oluttölkistä. Ja joskus sitä on tullut saunan kiukaan päällä paisteltua saunamakkaraakin, sekin on ihan hyvää herkkua, mutta valitettavasti en voi tällä hetkellä saunamakkaraa valmistella. Yleisessä saunassa kun tuollaiset ylellisyydet taitavat olla kiellettyjen juttujen listalla.

Ihan perussaunakin on mieluisa paikka, mutta mielestäni paras sauna on silti rantasauna. Sitten vasta saunominen mahtavaa herkkua on, kun pääsee saunomisen yhteydessä pulikoimaan välillä järvivedessä.

Oli kuinka oli, saunominen on lempiharrastuksiani ja jos on mahdollista, niin saatan viihtyä saunassa parikin tuntia putkeen.